Slider

VKO 10/2020: Flunssaa ja O.J. Simpsonia

March 10, 2020

The People v. O.J. Simpson: American Crime Story. Tämä tositapahtumiin perustuva sarja on ollut Netflixissä jo jonkin aikaa, mutta me alettiin katsoa sitä vasta nyt. Ja apua, ollaan Joen kanssa kumpikin ihan koukussa ja meillä on enää viimeinen jakso jäljellä, nyyh. En tiedä miksi, mutta tositarinoihin perustuvia rikosjuttuja pystyn katsomaan ja lukemaan, mutta keksityt rikossarjat aiheuttaa mulle tosi pahoja painajaisia. Sama pätee katastrofeihin ja sotiin, esim. Estonian uppoamiseen, holokaustiin tai Syyriaan. Ehkä se liittyy siihen, että aina niitä katsoessa ahmin sitä oheistietoa netistä ja kirjoista ja yritän käsittää sitä, miten ihmismieli toimii.

Flunssaa pukkasi. Raahauduin tiistaiaamuna töihin vain todetakseni, että olo on aivan liian heikko. Lääkäri, jonka kanssa työskentelen, määräsikin mut sitten kotiin peiton alle ja onneksi lähdin, tuntia myöhemmin nimittäin iski aivan hirveä horkka. Olin saikulla perjantaihin asti. Vieläkin ajoittain heikottaa, niiskuttaa ja on raskasta hengittää, mutta en pysty henkisesti olemaan kotona vain mietojen oireiden vuoksi, eli töissä ollaan.


Kirppisteltiin pitkästä aikaa. Käytiin lauantaina Mankkaan Akseli-kirppiksellä ja siitä tuli heittämällä mun lempparikirppis koko pääkaupunkiseudulla! Iso paikka, jossa myydään tosi hyvää tavaraa ja paljon myös merkkejä. Mä tein muutamia vaatelöytöjä ja Joe puolestaan osti balalaikka-soittimen, haha. Eli kotona kitarakokoelma kasvaa kasvamistaan...

Kävin dinnerillä kavereiden kanssa. Meidän yhdeksän henkilön illallisjengi kutistui lopulta viiteen henkeen, mutta ilta oli ihana. Käytiin Töölössä yhdessä mun lemppariraflassa, eli Bar Teoksessa. Siellä on aina niin kiva tunnelma istua porukalla, hyvää ruokaa ja vielä parempaa sangriaa. Istuttiin ravintolassa lopulta vissiin neljä tuntia, ilta hurahti niin vauhdilla.


Fiilistelin meidän olohuonetta. Siellä alkaa pikkuhiljaa näyttää siltä miltä pitääkin. Hankittiin vanhan tv-tason tilalle kaksi korkeampaa kaappia, ja vaikka telkkari nousikin korkeammalle, siihen on jo tottunut. Lopputulos miellyttää silmää tosi paljon erityisesti siksi, että saatiin vasempaan kaappiin meidän kierrätysastiat muoville, pahville ja pulloille. Ennen ne vaan seisoivat olohuoneen nurkassa näkyvillä. Meillä on tismalleen samat kaapit makkarissa harmaina ja on ne vaan niin kauniit!

Miksi nuoria naisvaikuttajia vihataan?

March 08, 2020

Näin naistenpäivän kunniaksi voisin kertoa tarinan siitä, kuinka mulla meni kovasti tunteisiin tuossa tammikuun loppupuolella, kun vanha työtuttavani jakoi Facebook-seinällään ilkeän kommentin suomalaisesta somevaikuttajasta tehtyyn artikkeliin liittyen.

Artikkeli käsitteli tämän vaikuttajan aktiivista matkustelua ja hänen saamiaan kommentteja näiden matkojen rahoituksesta, asiaa jota hän on joskus blogissaankin avannut. Tuttavani jauhoi kyseisen vaikuttajan lehdissä toissa vuonna esillä olleesta perintävelasta ja kommentoi, kuinka vaikuttajalla varmasti näitä reissuja varten ”vippilainat vinkuu” ja kuinka kuulemma ”peiliin kannattaa katsoa muutenkin kuin meikatessa”.


En yleensä jaksa tällaisia turhanpäiväisiä päivityksiä Facebookissa edes kommentoida, mutta nyt oli pakko. Kommentoin tuttavalleni, että jos tämän vaikuttajan työtä (ja vaikuttajamarkkinoinnin alaa ylipäätänsä) yhtään tuntee, tietää, että hän tienaa varmasti työllään suuria summia ja on hyvin epätodennäköistä, että hän millään pikavipeillä matkustelisi.

Asiahan ei meille edes kuuluisi, mutta koska kyseinen vaikuttaja on kommentoinut asiaa myös blogissaan, niin linkkasin kommentin oheen vielä tuon vanhan postauksen, joka liittyi hänen velkoihinsa ja rahankäyttöönsä.


Tästä postauksesta käy ilmi, että nuo kuuluisat lehdissäkin mässäillyt velat ovat yrittäjille hyvin tavallista alv-velkaa, jota silloin tällöin voi tulla, jos bisnes juokseekin paremmin kuin on odotettu. Korostan vielä kerran, että asiahan ei meille edes kuulu, mutta lisään kuitenkin silti omasta ärsytyksestäni johtuen, että vaikuttaja on kertonut lyhentävänsä kyseistä velkaa täysin aikataulussa, juuri niin kuin muutkin yrittäjät yleensä tekevät. Harvalla yksityisyrittäjällä on takataskussa kymppitonneja yllättäviin alv-velkoihin.

(Myöhemmin viime vuonna lehdissä oli muuten myös artikkeli, että kyseiset velat on nyt maksettu.)


Tähän kommenttiini tuttavani vastasi xD-hymiöllä ”näin varmasti joo” ja lisäsi vielä ”toivovansa, ettei tällaisia somevaikuttajia kuitenkaan enää ilmestyisi yhtään enempää, koska heillä ei ole missään asiassa mitään annettavaa.” Samanlaista katkeraa ja vihamielistä kommentointia toisten työtä kohtaan näkee ympäri somea, mikä on tosi surullista.

Tämä kaikki herätti mut miettimään sitä, että mistä tämä suunnaton viha ja inho nuoria ja menestyneitä naisyrittäjiä kohtaan tulee? Vaikuttajamarkkinointi ja some ovat tulleet jäädäkseen ja musta tuntuu, että erityisesti nuorempi sukupolvi sen ymmärtää eikä ollenkaan kyseenalaista vaikuttajuutta edes jopa haaveammattina. Toki se on epävarmaa, kuten moni muukin yritystoiminta, mutta kymmenet, elleivät jo sadat henkilöt elättävät sillä itsensä Suomessa.


Miten tällainen haave eroaa esim. vaatesuunnittelijan tai levyttävän artistin uran haaveista? Miten tämä eroaa esim. jonkin tietyn alan rakennustoiminnasta, jota tekee Suomessa vaikka vain kourallinen firmoja? Spesifi palvelu joka vastaa spesifiin kysyntään. Miksi nämä alat ja ammatit ovat arvokkaampia kuin vaikuttajatoiminta, ja mikä määrittää ”ne oikeat työt”, joihin näiden vaikuttajien usein käsketään mennä? Eikö kaikki laillinen toiminta, josta maksetaan rahaa ja jolla itsensä elättää, ole oikeaa työtä? Kyse on palvelusta, joka vastaa olemassa olevaan kysyntään.

Ylipäätään en ymmärrä, miksi kukaan aikuinen ihminen viitsii sortua julkiseen somekiusaamiseen ja nuorten naisyrittäjien lyttäämiseen maassa, jossa yrittäminen ja omalla työllä menestyminen on muutenkin välillä haastavaa? En keksi muuta syytä kuin kateus. Kateus esimerkiksi vaikka siitä yrittäjän vapaudesta, omalla luovuudella tehdystä rahasta tai uramahdollisuuksista. Kateus siitä, että joillain on ballseja yrittää ja tehdä sitä omaa juttua.

Kateuden lisäksi toinen vahva tekijä on se, ettei omassa elämässä kaikki ole juuri niin kuin haluaisi. Se kasvattaa omaan käytökseen vaikuttavaa katkeruutta, jota ei välttämättä itse aina edes tunnista. En siis usko siihen, että netissä rumasti muita kohtaan käyttäytyvä ihminen on paha ihminen, vaan uskon, että tällä ihmisellä ei vain ole kaikki hyvin. Ja se oma huono olo purkautuu tällä tavalla.


Vaikuttajien "luksuselämästä" puhuessa kolikolla on kuitenkin aina myös se kääntöpuoli. Vaikuttaja on useimmiten yrittäjä, ja alan kuin alan yrittäjä on aina töissä. Siksi multa löytyy suurta kunnioitusta kaikkia vaikuttajia kohtaan - se duuni ei todellakaan ole pelkkää PR-tilaisuuksissa juomista, marmoripöytien ääressä täydellisesti muotoillun laten lipittämistä ja korkkareissa sipsuttelua. Se on moniammatillisen viihteen tuottamista, 24/7 töissä oloa, paljon paperitöitä, itsensä ja oman työnsä hinnoittelua, markkinointisuunnitelmia, konseptointia, markkinointilakien viidakossa sukeltelua, valokuvauksen opettelua, kirjoitustaitoa, julkisuuden mukanaan tuomia lieveilmiöitä, itsensä ja omien kasvojensa uhraamista ihan täysillä.

Mainittakoon lisäksi vielä stressi omasta toimeentulosta ja aihepiirien kiinnostavana pitäminen trendien juostessa kilpaa. Kukaan ei arvostele esim. kauneus- ja muotitoimittajien töitä "ei-oikeiksi töiksi", vaikka vaikuttajat tekevät sitä samaa, vain omilla alustoillaan.


Mä olen henkilökohtaisesti aivan mielettömän ylpeä jokaisesta meidän suomalaisesta naisvaikuttajasta, joka on tehnyt työtään johdonmukaisesti kunnon bosslady-asenteella ja päätynyt sen mukana ulkomaille asti. Kaikesta tästä he maksavat hulppeita yrittäjän veroja ja muita maksuja Suomeen ja vapauttavat "niitä oikeita töitä" sitten meille muille.

Jokaisella on tietenkin oikeus omiin mielipiteisiin, mutta moni unohtaa, että myös somekiusaaminen on kiusaamista. Sanoisitko samat asiat livenä, jos seisoisit vaikkapa salissa, jossa tämä henkilö on läsnä? Luultavasti et. Julkista kiusaamista ei siis voi kutsua hyvällä tahdollakaan mielipideilmaisuksi. Toisten ihmisten raha-asioiden kommentointi (vaikka tämä olisi niistä aiemmin itse, kontrolloidusti omalla alustallaan puhunut) julkisesti haukkumalla on mun mielestä selvää kiusaamista. Vaikka joku elää julkista elämää somessa, ei hän ansaitse tulla kiusatuksi yhtään sen enempää kuin ihminen, joka ei käytä somea.


Mitä sitten itse saan vaikuttajilta, joilla ei tuttavani mukaan ole mitään annettavaa kellekään? Saan heiltä inspiraatiota omaan elämään ja unelmiin. Saan heiltä ideoita ja vinkkejä kodin sisustukseen, upeisiin matkakohteisiin, uusiin muoti-ilmiöihin trendeihin, ruokaan ja sekä omaan uraan, jonka kanssa olen vielä vähän hakoteillä. Saan heiltä samanlaista viihdettä kuin telkkarista ja lehdistä, blogi-, some- ja podcast-muodossa. Saan tarvittaessa kokemuksia siitä, että joku muu käy läpi samoja asioita kuin minä.


Bikbok blazer
Pull & Bear jeans & tee
Vagabond ankle boots
Gina Tricot bag

Ugh, olen puhunut. Harvoin mulla menee mikään näin tunteisiin, mutta nyt oli pakko avata oma sanainen arkku aiheesta. Haluaisin kuulla kommenttiboksissa myös teidän asiallisia mielipiteitä tästä ja siitä, missä menee raja, kun puhutaan julkisista henkilöistä?

Ja hei, ihanaa naistenpäivää kaikille!


Kuvat Joanna Suomalainen

Itä-Helsinki vs. keskusta

March 05, 2020

Etukäteen vähän jännitti, että mitä tästä kantakaupungista Itä-Helsinkiin muutosta tulee, vaikka tiesin, että muutto tuo arkeen todella monia aivan ihania asioita. Täällä nyt noin 2,5 kuukautta asuneena voin todeta, että "riskin" otto kannatti, ja elämä rullaa täällä idässä oikein mukavasti. Listasin ylös plussat ja miinukset, joita olen nyt parin kuukauden asumiskokemuksella havainnut.

Plussat


Palvelut ovat lähellä.
Hassua kyllä, asutaan tällä hetkellä lähempänä palveluita kuin ennen. Apteekki, ruokakaupat, muutama ravintola, pikaruokaa ja kulkuyhteydet löytyvät kaikki muutaman minuutin kävelymatkan päästä! Vihasin yli kaiken Jätkäsaaressa asuessa ruokakauppakassien kantamista ruuhkaratikassa, nyt se on historiaa.

Mahdollisuus autoon. Jos Joelta kysytään, tämä on varmasti se suurin etu vähän sivummalla asumisessa! Meillä on iso, mukava parkkipaikka, josta saatiin tolppapaikka kympillä kuussa. Ajetaan idästä nopeasti esimerkiksi Ikeaan tai Mikkeliin mökille ilman, että täytyy käyttää keskustan tai Espoon läpi ajamiseen sitä puolta tuntia. Jätkäsaaren kulkuyhteyksien äärellä asuessa auton omistamisessa ei myöskään olisi ollut mitään järkeä.

Edullisempi hintataso. Hinnat ovat keskustaa huomattavasti alhaisemmat ihan alkaen sieltä ruokakaupan maitolitrasta ja päättyen bensaan ja asumiseen asti.


Nopeat kulkuyhteydet. Keskustaan pääsee julkisilla kulkuvälineillä parissa kymmenessä minuutissa. Auto myös kulkee Itäväylää pitkin nopsakkaan.

Luonto lähellä. Tämä oli tärkein syy, miksi muutimme itä-Helsinkiin! En malta odottaa tulevaa kesää, lähimetsissä lenkkeilyä ja raikasta ilmaa. Odotan innolla myös biitsiretkiä idän rannoille. Joka aamu hymyilen, kun avaan silmät ja näen nuo ikkunoidemme edessä seisovat kuusikot (okei, to be honest, en näe niitä kunnolla ennen kuin saan piilarit silmiin mutta näen vihreää.)

Rauhallinen ympäristö. Itä-Helsinkiä usein mollataan menneiden vuosikymmenten meiningin perusteella levottomaksi tai jopa vaaralliseksi, mutta mä olen kokenut sen päinvastaisena. Metroasemien seudut ovat ajoittain vähän levottomia (niin kuin ne on keskustassakin), ja itäisillä alueilla näkyy jonkin verran myös erilaisia huono-osaisuuden lieveilmiöitä, mutta suurimmaksi osaksi koen, että idässä asuu ”ihan normaalia porukkaa.” Itää uudistetaan, rakennetaan ja remontoidaan tällä hetkellä paljon, ja meidänkin alueella asuu nuoria, meidän ikäisiä pariskuntia ja lapsiperheitä ja paljon myös vanhuksia. Kaikki tuntuvat elävän sulassa sovussa!


Yhteisöllisyyden tunne. Jätkäsaaressakin olo oli yhteisöllinen, mutta kiireinen. Idässä fiilistelen usein sitä, miten ihanasti kaikki elää sulassa sovussa vauvasta vaariin ja myös niihin ongelmatapauksiin ja narkkareihin. Yhtään en ole pelännyt esimerkiksi yksin kävellä myöhään pimeällä. Naapurit myös jutustelevat enemmän keskenään ja moikkaavat kauppareissulla. Ensin introverttina kavahdin tätä, mutta nyt kun olen tottunut, se on itseasiassa tosi ihanaa.

Miinukset


Työmatkan pituus. Mulla piteni työmatka noin 10-15 minuutilla, mutta toisaalta sen ”koostumus” parani. Musta on nimittäin kiva aamuisin istua pyllylläni kahden lyhyen ratikkamatkan sijaan yksi vähän pidempi metromatka ja sitten lyhyt ratikkamatka, saanpahan heräillä ihan rauhassa uuteen päivään. Samoin työpäivän jälkeen on kiva rauhoittua "pitkällä" metromatkalla, täpötäynnä olevan ratikan sijaan.

Palvelut sulkeutuvat aiemmin. Jätkäsaaressa asuessa meitä esimerkiksi palveli Verkkokaupan 24/7 postipalvelut, eli sekä Matkahuollon että Postin paketit pystyi noutamaan ihan mihin vuorokaudenaikaan tahansa, jokaisena vuoden päivänä. Nyt on jouduttu totuttelemaan siihen, että Posti meneekin jo kuudelta kiinni, ja on sunnuntaisin suljettu. Samoin kaupat ja ravintolat sulkevat aikaisemmin. Toisaalta, tähän rytmiin pääsi aika nopeasti kiinni ja onhan sitten lähialueilla palveluita tarvittaessa saatavilla.


Keskustaan ei viitsi lähteä yhtä usein. Toisaalta kuljemme kumpikin jokaisena arkipäivänä keskustan läpi töihin, eli keskustan asiat hoituu aina siinä samalla. Enää ei kuitenkaan tehdä niitä puolen tunnin reissuja Kamppiin, jotka 5 minuutin ratikkamatka Jätkäsaaresta mahdollisti. Nyt ne suuntautuu Itäkeskukseen tai Rediin, joista löytyy lähes kaikki.

Levottomuus. Koska hintataso on idässä edullisempi, tuo se mukanaan myös lieveilmiöitä. Onneksi levottomuus useimmiten keskittyy metrojen sisäänkäyntien alueille, ellei sitten naapureiden suhteen käy huono tuuri. Sen voin kuitenkin sanoa, ettei oloni ole vielä kertaakaan ollut turvaton.


Moni tärkeä asia jäi keskustaan. Meille tärkeät alueet, kuten Punavuori, Hietaniemen uimaranta ja Lapinlahden lähteen alue jäivät keskustaan, ja niitä on ajoittain meillä molemmilla ikävä. Onneksi niihin kuitenkin pääsee julkisilla nopeasti ja varmasti kesällä näille alueille tulee suunnattua työpäivien jälkeen kesäiltoja viettämään. Uudelta alueelta varmasti löytyy seuraavan vuoden aikana myös uusia lemppareita vanhojen, jo rutinoituneiden tilalle!

Kookoksinen kasviscurry

March 04, 2020

Helppoja ja nopeita arjen kasvisruokia ei ole hihassa ja reseptivalikoimassa koskaan liikaa. Ainakin mä seison usein nälkäisenä ruokakaupan käytävillä ja mietin, että mitähän hitsiä sitä tänään nyt sitten tekisi - tunnustaako joku muukin? Ajattelin tulla jakamaan teille (sekä muistiksi itselle) tämän meidän kestosuosikin, eli kookoksisen kasviscurryn. Kyllä, lunttaan usein reseptejä omasta blogistani, kun pää lyö aivan tyhjää :D

Tätä pystyy helposti muuntelemaan käyttämällä kikherneiden ja linssien sijasta esimerkiksi erilaisia papuja tai vaikka pelkkiä linssejä, mutta tällä kertaa käytin tähän kuivakaapista löytyvät tetrat kikherneitä ja linssejä. Sekaan voi ympätä halutessaan erilaisia kasviksia, esimerkiksi parsakaalia tai porkkanaa, mutta kokonaisuus toimii tällaisenaankin erinomaisesti.


Kookoksinen kasviscurry (n. 4 annosta)


• 1 tetra kikherneitä
• 1 tetra käyttövalmiita linssejä
• 1 punasipuli
• 1 rkl currya
• 1 tl suolaa
• 1 tl chilirouhetta/-hiutaleita
• 1 tl valkosipulijauhetta (tai 2 valkosipulinkynttä)
• 1 rkl siirappia
• 1 tölkki kookosmaitoa
• 5 oksaa kevätsipulia
• puolikas puntti korianteria
• öljyä
• (riisiä)

1. Pilko sipuli ja kuullota se pannulla. Laita riisin keittovesi kiehumaan (ja lisää riisi, kun vesi kiehuu).

2. Lisää sipulin joukkoon linssit ja kikherneet. Paista hetki.

3. Lisää joukkoon mausteet, kookosmaito ja siirappi.

4. Anna kiehua 5-10 minuuttia ja silppua sillä aikaa kevätsipuli ja korianteri.

5. Kasaa lautaselle seuraavassa järjestyksessä: riisi, kasviscurry, kevätsipuli ja korianteri. Tarjoile!

"Just knowing that you're a badass bitch is just all what life is about."

March 03, 2020

Suurimpana saavutuksena parisuhteessani pidän tällä hetkellä sitä, että olen saanut Joen tykkäämään Kardashianeista. Tai no, tykätä voi olla vähän liian vahva ilmaisu, sillä ei hän Keeping Upia itsekseen katsele ja vain harvoin munkin kanssa, mutta ei enää inhoa tai pidä koko Kardashian-Jennerin perhettä kasana turhanpäiväisiä pintaliitäjiä. Päinvastoin hän totesi yksi päivä, että ”you know what – I take my words back. Now I can see why you like this.” HAH! Tämän voimme siis todeta olevan suuri välietappi matkalla siihen aitoon, oma-aloitteiseen fiilistelyyn.

Hän on myöntänyt Kardashianeiden karsastuksensa johtuneen siitä, ettei hän ihan oikeasti ollut koskaan itseasiassa perehtynyt aiheeseen. Hän ei esimerkiksi tiennyt mitään Kimin lakityöstä ja -opiskeluista, perheen armenialaisesta taustasta ja kaikesta heidän tekemästään hyväntekeväisyystyöstä. Tai siitä minuuttiaikataulutetusta kovasta duunista, jota jokainen perheenjäsen painaa päivästä toiseen. Hän luuli, että Kardashianit menevät samaan kategoriaan kuin Tempparit ja Love Islandit. Olen aivan superiloinen siitä, että olen saanut kunnian sivistää häntä tästä aiheesta, Kardashianit kun on nimittäin mun ehdoton guilty pleasure.


Kyllähän mä ihan oikeasti järjellä tiedän, että kaikki tällainen tv-tuotanto on erittäin käsikirjoitettua. Silti musta on ihanaa antaa itseni upota siihen kuplaan ja fiilistellä sarjaa, sen henkilöitä ja oheisilmiötä, kuten kaikkien näiden perheenjäsenten somekanavia ja yrityksiä. Mikä määrä oikein kunnon ehtaa girl boss -energiaa!

Sarjaa ei muuten pahenna ollenkaan se, että rakastan Los Angelesia yli kaiken. Kardashianeja katsoessa innostun siis jopa niistä pelkistä väliklipeistä, joissa kuvataan vain Hollywood Hillsejä, Santa Monicaa, Calabasasia ja Malibua. Olen käynyt Losissa itse kaksi kertaa (2016 ja 2018), ja siellä käydessä mulla on ollut molemmilla kerroilla niin vahva tunne siitä, että kaikki tässä elämässä on mahdollista. Tämän tunteen vahvasti koettuani en enää yhtään ihmettele sitä periamerikkalaista ajattelutapaa, jonka mukaan Amerikassa ja nimenomaan Losissa ja Kaliforniassa kaikilla unelmilla on mahdollisuus toteutua. Sen todellakin tuntee ilmassa.


Ja jostain syystä aina Kardashianeja katsoessa mulle tulee se sama tunne. Kaikki on mahdollista ja elämään mahtuu monta vaihetta, koskaan ei tiedä mitä vaikka vuoden päästä tapahtuu. Kaikenlaista on näille sisaruksillekin ja heidän perheelleen tapahtunut, and they’re still standing.

Rakastan ja ihailen myös Kardashianeiden lämmintä perhekulttuuria, oli se sitten käsikirjotettua tai ei. Sekä bisneksessä että vapaa-ajalla kaikki seisovat toistensa tukena ja boostaavat toisiaan rajoitta, vaikka eivät aina ihan ymmärtäisi, mistä on kyse! Hauskoja hetkiä on tarjonneet myös Scottin ja Khloen pränkkäilyt, hehe.


Ihailen sitä, miten Kimin yhdestä vuonna 2007 vuotaneesta videosta alkoi tämä valtava, kokonaisen perheen käsittävä bisnes, jota voisi jopa imperiumiksi kutsua. Musta on maailman siisteintä, että jokaisesta perheen lapsesta tuli tosi erilaisen alan yrittäjä. Moni heistä tekee tietysti useampaa eri bisnestä, mutta nyt lyhyesti lueteltuna esimerkiksi Rob keskittyy sukkiin, Khloe denimiin ja urheiluun, Kylie kosmetiikkaan ja ihonhoitoon, Kim pelimaailmaan, meikkeihin ja Skimsiin, Kourtney sisustukseen ja mindfullnessiin, Kendall mallintöihin. En edes tiedä, miten mamager Jenner pitää kaiken tämän kaiken käsissään! Go Kris.

Kunnon fanina multa löytyy Khloen vuonna 2017 kirjoittama kirja Strong Looks Better Naked, Kylie Cosmeticsin huulituotteita sekä Kylie Skinin ihonhoitosetti. Seuraavalla Jenkkien reissulla mun on pakko päästä Nordströmille sovittamaan Skimsiä ja selvittämään, missä voisin kokeilla Good Americania.


Ennen Kardashianeja en ollut koskaan erityisemmin kiinnostunut Yhdysvalloista, en matkakohteena enkä telkkarisarjoissa. Tottakai New Yorkia rakastin monen telkkarisarjan takia, ja O.C. oli yksi lemppareistani, mutta moni matkakohde meni aina Jenkkien edelle.

Nykyään jatkuvasti haaveilen, että meille vielä joskus tulisi mahdollisuus Jenkeissä asua. Luultavasti se tulee jäämään aina vain ajatuksen ja haaveen tasolle (ellei yhtäkkiä voiteta lotossa), mutta onneksi on olemassa Kardashianit, joka tarjoaa mulle sen ihanan kuplan, johon upota ihan vain kotisohvalta käsin.


Esprit wool coat
Burton London (men) jumper
River Island jeans
Vans shoes
Gina Tricot bag

Kuvat Joanna Suomalainen

VKO 9/2020: Hulahulaa ja roadtrippejä

March 02, 2020

Roadtrip Mikkeliin. Äitipuoleni täytti tällä viikolla vuosia, joten päätettiin yllättää hänet ajamalla lauantaina Mikkeliin ja pimpottamalla ovikelloa. Meillä kävikin sitten vähän köpelösti, kun noin 20 kilometriä ennen Mikkeliä Joe bongasi äitipuoleni ja isäni ajamassa meitä vastaan. Mikä tuuri! Yleensä he ovat kotona viikonloput, tai maksimissaan kaupungilla käymässä. Soitin sitten isälleni puhelun, että "olettekos ajelemassa, ajakaa takas kotiin" :D Vietettiin ihana päivä kirppistellen ja herkkuja syöden, ennen kuin ajettiin illaksi takaisin kotiin.


Sain töihin painotetun hulavanteen. Siis tämä on niin siistiä! Sain esimieheltäni luvan tilata pientä toimistojumppaa varten painotetun hulavanteen, ja tilasin aloittelijana 1,2-kiloisen yksilön. Testasin sitä torstaina, ja hyvin tehokkaasti oli vatsalihakset treenin jäljiltä hellinä perjantaina. En saanut mustelmia tai muita ikäviä sivuoireita, lähinnä tuntui kuin olisi ihan normaalia vatsalihastreeniä tehnyt :) Pakko ehkä hankkia tällainen kotiinkin, voisin siellä upgradeta sen jo 1,5-kiloiseen.

Kummityttö kävi kylässä. Ihana 3,5-vuotias kummityttöni perheineen kävi meillä sunnuntaina kylässä. Leivoin tarjolle pannukakkua, mikä olikin sattumalta sitten kummityttöni isän herkkua. Ihanaa leipoa, kun on innokkaita syöjiä! Sain kummitytön kanssa kunnon riehusessiot aikaan ja pääsin nuuhkuttelemaan myös perheen neljäkuukautista vauvaa. Heidän lähdettyään koomailtiin telkkarin edessä ja tehtiin ruoaksi kookoksista kasviscurrya (sen resepti on tulossa blogiin huomenna). Täydellinen sunnuntai!


Preppasin välipaloja jääkaappiin. Oon viime aikoina innostunut sekä välipalojen että lounaiden meal preppauksesta ihan kunnolla, se helpottaa arkea niin paljon. Erityisesti valmiit, terveelliset välipalat jääkaapissa on tosi jees, kun nälkäisenä tekee mieli jotain nopeasti valmiina olevaa epäterveellistä. Löysin myös hyvin toimivia rasioita tähän ja innoistuin ekaa kertaa tekemään myös granolaa itse. Kiinnostaisiko teitä postaukset tällaisesta aiheesta?

Greige

March 01, 2020

Lempivärini on jo vuosia ollut ajaton ja klassinen harmaa, kaikissa sen eri sävyissä ja pintakäsittelyissä, niin vaatteissa kuin sisustuksessa. Monen mielestä se vie vaatetuksessa kasvoilta kaiken värin ja tekee jopa kalpeaksi, mutta mielestäni se tekee itseasiassa juuri päinvastoin. Harmaa yläosa vaatetuksessa korostaa kauniisti esimerkiksi omien silmien väriä tai vaikka kirkasta huulipunaa - kumpikin nousee paremmin esille neutraalia taustaa vasten. Ai että!

Ennen en puolestani oikein syttynyt beigestä, en sisustuksessa tai vaatteissa. Mutta nyt muutaman vuoden sisällä ja erityisesti viimeisen vuoden aikana siitä on tullut harmaan rinnalle melkein yhtä suuri suosikki. Jotta beige miellyttää, sen täytyy olla juuri oikean sävyinen: ei liian keltainen tai kultainen, vaan jopa hieman kylmä, harmaaseen taittava.

Eli siis greige!


Kun aloitin vaatekaappiprojektia, josta tulen kirjoittamaan teille lisää, kirjoitin ostoslistalle ”täydellinen beige/greige bleiseri”. Näköjään se kuuluisa unelmakartta-ajattelu toimii, nimittäin seuraavana päivänä löysin aivan täydellisen yksilön H&M:n verkkokaupasta.

Mallissa on toimivat taskut (feikkitaskujen sijaan), täydellinen pituus tälle 158-senttiselle varrelle, yksi nappi ja aivan jumalattoman kaunis, harmahtavan beige sävy. Kangas myös laskeutuu tosi kauniisti, välillä kun bleiserit ovat niin kamalan jähmeitä. Voisin siis todeta, että tämä ostos oli aivan täysi score! Ainoa tapa, jolla se olisi ollut vielä täydellisempi, olisi ollut se, että H&M olisi myynyt mätsääviä housuja. Silloin olisi ollut tällä muijalla kaapissa aika makea kokopuku.


Rakastan sitä, miten bleiserillä saa muutettua rennonkin asun skarpiksi aivan hetkessä ja helposti. Ei ole väliä, jos päällä on pelkkä t-paita, farkut ja tennarit, bleiserillä asu muuttuu sekunnissa smart casualiksi. Ja kun tennarit vaihtaa korkkareihin, on päällä jo drinkeille sopiva ilta-asu.

Tämäkin kuvissa näkyvä asu on testattu erittäin hyvin toimivaksi myös valkoisilla tennareilla, korkojen sijaan. Seuraavaksi haluaisin testata tätä kokonaisuutta nahkahousuilla, hieman pidemmällä t-paidalla sekä saappailla.



H&M blazer
Pull & Bear t shirt
River Island jeans
Gina Tricot bag
Vagabond boots
Snö of Sweden ring

Kuvat Joanna Suomalainen
Powered by Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan

Your copyright

& KATRI M. 2019