Slider

VKO 10/2020: Flunssaa ja O.J. Simpsonia

March 10, 2020

The People v. O.J. Simpson: American Crime Story. Tämä tositapahtumiin perustuva sarja on ollut Netflixissä jo jonkin aikaa, mutta me alettiin katsoa sitä vasta nyt. Ja apua, ollaan Joen kanssa kumpikin ihan koukussa ja meillä on enää viimeinen jakso jäljellä, nyyh. En tiedä miksi, mutta tositarinoihin perustuvia rikosjuttuja pystyn katsomaan ja lukemaan, mutta keksityt rikossarjat aiheuttaa mulle tosi pahoja painajaisia. Sama pätee katastrofeihin ja sotiin, esim. Estonian uppoamiseen, holokaustiin tai Syyriaan. Ehkä se liittyy siihen, että aina niitä katsoessa ahmin sitä oheistietoa netistä ja kirjoista ja yritän käsittää sitä, miten ihmismieli toimii.

Flunssaa pukkasi. Raahauduin tiistaiaamuna töihin vain todetakseni, että olo on aivan liian heikko. Lääkäri, jonka kanssa työskentelen, määräsikin mut sitten kotiin peiton alle ja onneksi lähdin, tuntia myöhemmin nimittäin iski aivan hirveä horkka. Olin saikulla perjantaihin asti. Vieläkin ajoittain heikottaa, niiskuttaa ja on raskasta hengittää, mutta en pysty henkisesti olemaan kotona vain mietojen oireiden vuoksi, eli töissä ollaan.


Kirppisteltiin pitkästä aikaa. Käytiin lauantaina Mankkaan Akseli-kirppiksellä ja siitä tuli heittämällä mun lempparikirppis koko pääkaupunkiseudulla! Iso paikka, jossa myydään tosi hyvää tavaraa ja paljon myös merkkejä. Mä tein muutamia vaatelöytöjä ja Joe puolestaan osti balalaikka-soittimen, haha. Eli kotona kitarakokoelma kasvaa kasvamistaan...

Kävin dinnerillä kavereiden kanssa. Meidän yhdeksän henkilön illallisjengi kutistui lopulta viiteen henkeen, mutta ilta oli ihana. Käytiin Töölössä yhdessä mun lemppariraflassa, eli Bar Teoksessa. Siellä on aina niin kiva tunnelma istua porukalla, hyvää ruokaa ja vielä parempaa sangriaa. Istuttiin ravintolassa lopulta vissiin neljä tuntia, ilta hurahti niin vauhdilla.


Fiilistelin meidän olohuonetta. Siellä alkaa pikkuhiljaa näyttää siltä miltä pitääkin. Hankittiin vanhan tv-tason tilalle kaksi korkeampaa kaappia, ja vaikka telkkari nousikin korkeammalle, siihen on jo tottunut. Lopputulos miellyttää silmää tosi paljon erityisesti siksi, että saatiin vasempaan kaappiin meidän kierrätysastiat muoville, pahville ja pulloille. Ennen ne vaan seisoivat olohuoneen nurkassa näkyvillä. Meillä on tismalleen samat kaapit makkarissa harmaina ja on ne vaan niin kauniit!

Miksi nuoria naisvaikuttajia vihataan?

March 08, 2020

Näin naistenpäivän kunniaksi voisin kertoa tarinan siitä, kuinka mulla meni kovasti tunteisiin tuossa tammikuun loppupuolella, kun vanha työtuttavani jakoi Facebook-seinällään ilkeän kommentin suomalaisesta somevaikuttajasta tehtyyn artikkeliin liittyen.

Artikkeli käsitteli tämän vaikuttajan aktiivista matkustelua ja hänen saamiaan kommentteja näiden matkojen rahoituksesta, asiaa jota hän on joskus blogissaankin avannut. Tuttavani jauhoi kyseisen vaikuttajan lehdissä toissa vuonna esillä olleesta perintävelasta ja kommentoi, kuinka vaikuttajalla varmasti näitä reissuja varten ”vippilainat vinkuu” ja kuinka kuulemma ”peiliin kannattaa katsoa muutenkin kuin meikatessa”.


En yleensä jaksa tällaisia turhanpäiväisiä päivityksiä Facebookissa edes kommentoida, mutta nyt oli pakko. Kommentoin tuttavalleni, että jos tämän vaikuttajan työtä (ja vaikuttajamarkkinoinnin alaa ylipäätänsä) yhtään tuntee, tietää, että hän tienaa varmasti työllään suuria summia ja on hyvin epätodennäköistä, että hän millään pikavipeillä matkustelisi.

Asiahan ei meille edes kuuluisi, mutta koska kyseinen vaikuttaja on kommentoinut asiaa myös blogissaan, niin linkkasin kommentin oheen vielä tuon vanhan postauksen, joka liittyi hänen velkoihinsa ja rahankäyttöönsä.


Tästä postauksesta käy ilmi, että nuo kuuluisat lehdissäkin mässäillyt velat ovat yrittäjille hyvin tavallista alv-velkaa, jota silloin tällöin voi tulla, jos bisnes juokseekin paremmin kuin on odotettu. Korostan vielä kerran, että asiahan ei meille edes kuulu, mutta lisään kuitenkin silti omasta ärsytyksestäni johtuen, että vaikuttaja on kertonut lyhentävänsä kyseistä velkaa täysin aikataulussa, juuri niin kuin muutkin yrittäjät yleensä tekevät. Harvalla yksityisyrittäjällä on takataskussa kymppitonneja yllättäviin alv-velkoihin.

(Myöhemmin viime vuonna lehdissä oli muuten myös artikkeli, että kyseiset velat on nyt maksettu.)


Tähän kommenttiini tuttavani vastasi xD-hymiöllä ”näin varmasti joo” ja lisäsi vielä ”toivovansa, ettei tällaisia somevaikuttajia kuitenkaan enää ilmestyisi yhtään enempää, koska heillä ei ole missään asiassa mitään annettavaa.” Samanlaista katkeraa ja vihamielistä kommentointia toisten työtä kohtaan näkee ympäri somea, mikä on tosi surullista.

Tämä kaikki herätti mut miettimään sitä, että mistä tämä suunnaton viha ja inho nuoria ja menestyneitä naisyrittäjiä kohtaan tulee? Vaikuttajamarkkinointi ja some ovat tulleet jäädäkseen ja musta tuntuu, että erityisesti nuorempi sukupolvi sen ymmärtää eikä ollenkaan kyseenalaista vaikuttajuutta edes jopa haaveammattina. Toki se on epävarmaa, kuten moni muukin yritystoiminta, mutta kymmenet, elleivät jo sadat henkilöt elättävät sillä itsensä Suomessa.


Miten tällainen haave eroaa esim. vaatesuunnittelijan tai levyttävän artistin uran haaveista? Miten tämä eroaa esim. jonkin tietyn alan rakennustoiminnasta, jota tekee Suomessa vaikka vain kourallinen firmoja? Spesifi palvelu joka vastaa spesifiin kysyntään. Miksi nämä alat ja ammatit ovat arvokkaampia kuin vaikuttajatoiminta, ja mikä määrittää ”ne oikeat työt”, joihin näiden vaikuttajien usein käsketään mennä? Eikö kaikki laillinen toiminta, josta maksetaan rahaa ja jolla itsensä elättää, ole oikeaa työtä? Kyse on palvelusta, joka vastaa olemassa olevaan kysyntään.

Ylipäätään en ymmärrä, miksi kukaan aikuinen ihminen viitsii sortua julkiseen somekiusaamiseen ja nuorten naisyrittäjien lyttäämiseen maassa, jossa yrittäminen ja omalla työllä menestyminen on muutenkin välillä haastavaa? En keksi muuta syytä kuin kateus. Kateus esimerkiksi vaikka siitä yrittäjän vapaudesta, omalla luovuudella tehdystä rahasta tai uramahdollisuuksista. Kateus siitä, että joillain on ballseja yrittää ja tehdä sitä omaa juttua.

Kateuden lisäksi toinen vahva tekijä on se, ettei omassa elämässä kaikki ole juuri niin kuin haluaisi. Se kasvattaa omaan käytökseen vaikuttavaa katkeruutta, jota ei välttämättä itse aina edes tunnista. En siis usko siihen, että netissä rumasti muita kohtaan käyttäytyvä ihminen on paha ihminen, vaan uskon, että tällä ihmisellä ei vain ole kaikki hyvin. Ja se oma huono olo purkautuu tällä tavalla.


Vaikuttajien "luksuselämästä" puhuessa kolikolla on kuitenkin aina myös se kääntöpuoli. Vaikuttaja on useimmiten yrittäjä, ja alan kuin alan yrittäjä on aina töissä. Siksi multa löytyy suurta kunnioitusta kaikkia vaikuttajia kohtaan - se duuni ei todellakaan ole pelkkää PR-tilaisuuksissa juomista, marmoripöytien ääressä täydellisesti muotoillun laten lipittämistä ja korkkareissa sipsuttelua. Se on moniammatillisen viihteen tuottamista, 24/7 töissä oloa, paljon paperitöitä, itsensä ja oman työnsä hinnoittelua, markkinointisuunnitelmia, konseptointia, markkinointilakien viidakossa sukeltelua, valokuvauksen opettelua, kirjoitustaitoa, julkisuuden mukanaan tuomia lieveilmiöitä, itsensä ja omien kasvojensa uhraamista ihan täysillä.

Mainittakoon lisäksi vielä stressi omasta toimeentulosta ja aihepiirien kiinnostavana pitäminen trendien juostessa kilpaa. Kukaan ei arvostele esim. kauneus- ja muotitoimittajien töitä "ei-oikeiksi töiksi", vaikka vaikuttajat tekevät sitä samaa, vain omilla alustoillaan.


Mä olen henkilökohtaisesti aivan mielettömän ylpeä jokaisesta meidän suomalaisesta naisvaikuttajasta, joka on tehnyt työtään johdonmukaisesti kunnon bosslady-asenteella ja päätynyt sen mukana ulkomaille asti. Kaikesta tästä he maksavat hulppeita yrittäjän veroja ja muita maksuja Suomeen ja vapauttavat "niitä oikeita töitä" sitten meille muille.

Jokaisella on tietenkin oikeus omiin mielipiteisiin, mutta moni unohtaa, että myös somekiusaaminen on kiusaamista. Sanoisitko samat asiat livenä, jos seisoisit vaikkapa salissa, jossa tämä henkilö on läsnä? Luultavasti et. Julkista kiusaamista ei siis voi kutsua hyvällä tahdollakaan mielipideilmaisuksi. Toisten ihmisten raha-asioiden kommentointi (vaikka tämä olisi niistä aiemmin itse, kontrolloidusti omalla alustallaan puhunut) julkisesti haukkumalla on mun mielestä selvää kiusaamista. Vaikka joku elää julkista elämää somessa, ei hän ansaitse tulla kiusatuksi yhtään sen enempää kuin ihminen, joka ei käytä somea.


Mitä sitten itse saan vaikuttajilta, joilla ei tuttavani mukaan ole mitään annettavaa kellekään? Saan heiltä inspiraatiota omaan elämään ja unelmiin. Saan heiltä ideoita ja vinkkejä kodin sisustukseen, upeisiin matkakohteisiin, uusiin muoti-ilmiöihin trendeihin, ruokaan ja sekä omaan uraan, jonka kanssa olen vielä vähän hakoteillä. Saan heiltä samanlaista viihdettä kuin telkkarista ja lehdistä, blogi-, some- ja podcast-muodossa. Saan tarvittaessa kokemuksia siitä, että joku muu käy läpi samoja asioita kuin minä.


Bikbok blazer
Pull & Bear jeans & tee
Vagabond ankle boots
Gina Tricot bag

Ugh, olen puhunut. Harvoin mulla menee mikään näin tunteisiin, mutta nyt oli pakko avata oma sanainen arkku aiheesta. Haluaisin kuulla kommenttiboksissa myös teidän asiallisia mielipiteitä tästä ja siitä, missä menee raja, kun puhutaan julkisista henkilöistä?

Ja hei, ihanaa naistenpäivää kaikille!


Kuvat Joanna Suomalainen

Itä-Helsinki vs. keskusta

March 05, 2020

Etukäteen vähän jännitti, että mitä tästä kantakaupungista Itä-Helsinkiin muutosta tulee, vaikka tiesin, että muutto tuo arkeen todella monia aivan ihania asioita. Täällä nyt noin 2,5 kuukautta asuneena voin todeta, että "riskin" otto kannatti, ja elämä rullaa täällä idässä oikein mukavasti. Listasin ylös plussat ja miinukset, joita olen nyt parin kuukauden asumiskokemuksella havainnut.

Plussat


Palvelut ovat lähellä.
Hassua kyllä, asutaan tällä hetkellä lähempänä palveluita kuin ennen. Apteekki, ruokakaupat, muutama ravintola, pikaruokaa ja kulkuyhteydet löytyvät kaikki muutaman minuutin kävelymatkan päästä! Vihasin yli kaiken Jätkäsaaressa asuessa ruokakauppakassien kantamista ruuhkaratikassa, nyt se on historiaa.

Mahdollisuus autoon. Jos Joelta kysytään, tämä on varmasti se suurin etu vähän sivummalla asumisessa! Meillä on iso, mukava parkkipaikka, josta saatiin tolppapaikka kympillä kuussa. Ajetaan idästä nopeasti esimerkiksi Ikeaan tai Mikkeliin mökille ilman, että täytyy käyttää keskustan tai Espoon läpi ajamiseen sitä puolta tuntia. Jätkäsaaren kulkuyhteyksien äärellä asuessa auton omistamisessa ei myöskään olisi ollut mitään järkeä.

Edullisempi hintataso. Hinnat ovat keskustaa huomattavasti alhaisemmat ihan alkaen sieltä ruokakaupan maitolitrasta ja päättyen bensaan ja asumiseen asti.


Nopeat kulkuyhteydet. Keskustaan pääsee julkisilla kulkuvälineillä parissa kymmenessä minuutissa. Auto myös kulkee Itäväylää pitkin nopsakkaan.

Luonto lähellä. Tämä oli tärkein syy, miksi muutimme itä-Helsinkiin! En malta odottaa tulevaa kesää, lähimetsissä lenkkeilyä ja raikasta ilmaa. Odotan innolla myös biitsiretkiä idän rannoille. Joka aamu hymyilen, kun avaan silmät ja näen nuo ikkunoidemme edessä seisovat kuusikot (okei, to be honest, en näe niitä kunnolla ennen kuin saan piilarit silmiin mutta näen vihreää.)

Rauhallinen ympäristö. Itä-Helsinkiä usein mollataan menneiden vuosikymmenten meiningin perusteella levottomaksi tai jopa vaaralliseksi, mutta mä olen kokenut sen päinvastaisena. Metroasemien seudut ovat ajoittain vähän levottomia (niin kuin ne on keskustassakin), ja itäisillä alueilla näkyy jonkin verran myös erilaisia huono-osaisuuden lieveilmiöitä, mutta suurimmaksi osaksi koen, että idässä asuu ”ihan normaalia porukkaa.” Itää uudistetaan, rakennetaan ja remontoidaan tällä hetkellä paljon, ja meidänkin alueella asuu nuoria, meidän ikäisiä pariskuntia ja lapsiperheitä ja paljon myös vanhuksia. Kaikki tuntuvat elävän sulassa sovussa!


Yhteisöllisyyden tunne. Jätkäsaaressakin olo oli yhteisöllinen, mutta kiireinen. Idässä fiilistelen usein sitä, miten ihanasti kaikki elää sulassa sovussa vauvasta vaariin ja myös niihin ongelmatapauksiin ja narkkareihin. Yhtään en ole pelännyt esimerkiksi yksin kävellä myöhään pimeällä. Naapurit myös jutustelevat enemmän keskenään ja moikkaavat kauppareissulla. Ensin introverttina kavahdin tätä, mutta nyt kun olen tottunut, se on itseasiassa tosi ihanaa.

Miinukset


Työmatkan pituus. Mulla piteni työmatka noin 10-15 minuutilla, mutta toisaalta sen ”koostumus” parani. Musta on nimittäin kiva aamuisin istua pyllylläni kahden lyhyen ratikkamatkan sijaan yksi vähän pidempi metromatka ja sitten lyhyt ratikkamatka, saanpahan heräillä ihan rauhassa uuteen päivään. Samoin työpäivän jälkeen on kiva rauhoittua "pitkällä" metromatkalla, täpötäynnä olevan ratikan sijaan.

Palvelut sulkeutuvat aiemmin. Jätkäsaaressa asuessa meitä esimerkiksi palveli Verkkokaupan 24/7 postipalvelut, eli sekä Matkahuollon että Postin paketit pystyi noutamaan ihan mihin vuorokaudenaikaan tahansa, jokaisena vuoden päivänä. Nyt on jouduttu totuttelemaan siihen, että Posti meneekin jo kuudelta kiinni, ja on sunnuntaisin suljettu. Samoin kaupat ja ravintolat sulkevat aikaisemmin. Toisaalta, tähän rytmiin pääsi aika nopeasti kiinni ja onhan sitten lähialueilla palveluita tarvittaessa saatavilla.


Keskustaan ei viitsi lähteä yhtä usein. Toisaalta kuljemme kumpikin jokaisena arkipäivänä keskustan läpi töihin, eli keskustan asiat hoituu aina siinä samalla. Enää ei kuitenkaan tehdä niitä puolen tunnin reissuja Kamppiin, jotka 5 minuutin ratikkamatka Jätkäsaaresta mahdollisti. Nyt ne suuntautuu Itäkeskukseen tai Rediin, joista löytyy lähes kaikki.

Levottomuus. Koska hintataso on idässä edullisempi, tuo se mukanaan myös lieveilmiöitä. Onneksi levottomuus useimmiten keskittyy metrojen sisäänkäyntien alueille, ellei sitten naapureiden suhteen käy huono tuuri. Sen voin kuitenkin sanoa, ettei oloni ole vielä kertaakaan ollut turvaton.


Moni tärkeä asia jäi keskustaan. Meille tärkeät alueet, kuten Punavuori, Hietaniemen uimaranta ja Lapinlahden lähteen alue jäivät keskustaan, ja niitä on ajoittain meillä molemmilla ikävä. Onneksi niihin kuitenkin pääsee julkisilla nopeasti ja varmasti kesällä näille alueille tulee suunnattua työpäivien jälkeen kesäiltoja viettämään. Uudelta alueelta varmasti löytyy seuraavan vuoden aikana myös uusia lemppareita vanhojen, jo rutinoituneiden tilalle!

Kookoksinen kasviscurry

March 04, 2020

Helppoja ja nopeita arjen kasvisruokia ei ole hihassa ja reseptivalikoimassa koskaan liikaa. Ainakin mä seison usein nälkäisenä ruokakaupan käytävillä ja mietin, että mitähän hitsiä sitä tänään nyt sitten tekisi - tunnustaako joku muukin? Ajattelin tulla jakamaan teille (sekä muistiksi itselle) tämän meidän kestosuosikin, eli kookoksisen kasviscurryn. Kyllä, lunttaan usein reseptejä omasta blogistani, kun pää lyö aivan tyhjää :D

Tätä pystyy helposti muuntelemaan käyttämällä kikherneiden ja linssien sijasta esimerkiksi erilaisia papuja tai vaikka pelkkiä linssejä, mutta tällä kertaa käytin tähän kuivakaapista löytyvät tetrat kikherneitä ja linssejä. Sekaan voi ympätä halutessaan erilaisia kasviksia, esimerkiksi parsakaalia tai porkkanaa, mutta kokonaisuus toimii tällaisenaankin erinomaisesti.


Kookoksinen kasviscurry (n. 4 annosta)


• 1 tetra kikherneitä
• 1 tetra käyttövalmiita linssejä
• 1 punasipuli
• 1 rkl currya
• 1 tl suolaa
• 1 tl chilirouhetta/-hiutaleita
• 1 tl valkosipulijauhetta (tai 2 valkosipulinkynttä)
• 1 rkl siirappia
• 1 tölkki kookosmaitoa
• 5 oksaa kevätsipulia
• puolikas puntti korianteria
• öljyä
• (riisiä)

1. Pilko sipuli ja kuullota se pannulla. Laita riisin keittovesi kiehumaan (ja lisää riisi, kun vesi kiehuu).

2. Lisää sipulin joukkoon linssit ja kikherneet. Paista hetki.

3. Lisää joukkoon mausteet, kookosmaito ja siirappi.

4. Anna kiehua 5-10 minuuttia ja silppua sillä aikaa kevätsipuli ja korianteri.

5. Kasaa lautaselle seuraavassa järjestyksessä: riisi, kasviscurry, kevätsipuli ja korianteri. Tarjoile!

"Just knowing that you're a badass bitch is just all what life is about."

March 03, 2020

Suurimpana saavutuksena parisuhteessani pidän tällä hetkellä sitä, että olen saanut Joen tykkäämään Kardashianeista. Tai no, tykätä voi olla vähän liian vahva ilmaisu, sillä ei hän Keeping Upia itsekseen katsele ja vain harvoin munkin kanssa, mutta ei enää inhoa tai pidä koko Kardashian-Jennerin perhettä kasana turhanpäiväisiä pintaliitäjiä. Päinvastoin hän totesi yksi päivä, että ”you know what – I take my words back. Now I can see why you like this.” HAH! Tämän voimme siis todeta olevan suuri välietappi matkalla siihen aitoon, oma-aloitteiseen fiilistelyyn.

Hän on myöntänyt Kardashianeiden karsastuksensa johtuneen siitä, ettei hän ihan oikeasti ollut koskaan itseasiassa perehtynyt aiheeseen. Hän ei esimerkiksi tiennyt mitään Kimin lakityöstä ja -opiskeluista, perheen armenialaisesta taustasta ja kaikesta heidän tekemästään hyväntekeväisyystyöstä. Tai siitä minuuttiaikataulutetusta kovasta duunista, jota jokainen perheenjäsen painaa päivästä toiseen. Hän luuli, että Kardashianit menevät samaan kategoriaan kuin Tempparit ja Love Islandit. Olen aivan superiloinen siitä, että olen saanut kunnian sivistää häntä tästä aiheesta, Kardashianit kun on nimittäin mun ehdoton guilty pleasure.


Kyllähän mä ihan oikeasti järjellä tiedän, että kaikki tällainen tv-tuotanto on erittäin käsikirjoitettua. Silti musta on ihanaa antaa itseni upota siihen kuplaan ja fiilistellä sarjaa, sen henkilöitä ja oheisilmiötä, kuten kaikkien näiden perheenjäsenten somekanavia ja yrityksiä. Mikä määrä oikein kunnon ehtaa girl boss -energiaa!

Sarjaa ei muuten pahenna ollenkaan se, että rakastan Los Angelesia yli kaiken. Kardashianeja katsoessa innostun siis jopa niistä pelkistä väliklipeistä, joissa kuvataan vain Hollywood Hillsejä, Santa Monicaa, Calabasasia ja Malibua. Olen käynyt Losissa itse kaksi kertaa (2016 ja 2018), ja siellä käydessä mulla on ollut molemmilla kerroilla niin vahva tunne siitä, että kaikki tässä elämässä on mahdollista. Tämän tunteen vahvasti koettuani en enää yhtään ihmettele sitä periamerikkalaista ajattelutapaa, jonka mukaan Amerikassa ja nimenomaan Losissa ja Kaliforniassa kaikilla unelmilla on mahdollisuus toteutua. Sen todellakin tuntee ilmassa.


Ja jostain syystä aina Kardashianeja katsoessa mulle tulee se sama tunne. Kaikki on mahdollista ja elämään mahtuu monta vaihetta, koskaan ei tiedä mitä vaikka vuoden päästä tapahtuu. Kaikenlaista on näille sisaruksillekin ja heidän perheelleen tapahtunut, and they’re still standing.

Rakastan ja ihailen myös Kardashianeiden lämmintä perhekulttuuria, oli se sitten käsikirjotettua tai ei. Sekä bisneksessä että vapaa-ajalla kaikki seisovat toistensa tukena ja boostaavat toisiaan rajoitta, vaikka eivät aina ihan ymmärtäisi, mistä on kyse! Hauskoja hetkiä on tarjonneet myös Scottin ja Khloen pränkkäilyt, hehe.


Ihailen sitä, miten Kimin yhdestä vuonna 2007 vuotaneesta videosta alkoi tämä valtava, kokonaisen perheen käsittävä bisnes, jota voisi jopa imperiumiksi kutsua. Musta on maailman siisteintä, että jokaisesta perheen lapsesta tuli tosi erilaisen alan yrittäjä. Moni heistä tekee tietysti useampaa eri bisnestä, mutta nyt lyhyesti lueteltuna esimerkiksi Rob keskittyy sukkiin, Khloe denimiin ja urheiluun, Kylie kosmetiikkaan ja ihonhoitoon, Kim pelimaailmaan, meikkeihin ja Skimsiin, Kourtney sisustukseen ja mindfullnessiin, Kendall mallintöihin. En edes tiedä, miten mamager Jenner pitää kaiken tämän kaiken käsissään! Go Kris.

Kunnon fanina multa löytyy Khloen vuonna 2017 kirjoittama kirja Strong Looks Better Naked, Kylie Cosmeticsin huulituotteita sekä Kylie Skinin ihonhoitosetti. Seuraavalla Jenkkien reissulla mun on pakko päästä Nordströmille sovittamaan Skimsiä ja selvittämään, missä voisin kokeilla Good Americania.


Ennen Kardashianeja en ollut koskaan erityisemmin kiinnostunut Yhdysvalloista, en matkakohteena enkä telkkarisarjoissa. Tottakai New Yorkia rakastin monen telkkarisarjan takia, ja O.C. oli yksi lemppareistani, mutta moni matkakohde meni aina Jenkkien edelle.

Nykyään jatkuvasti haaveilen, että meille vielä joskus tulisi mahdollisuus Jenkeissä asua. Luultavasti se tulee jäämään aina vain ajatuksen ja haaveen tasolle (ellei yhtäkkiä voiteta lotossa), mutta onneksi on olemassa Kardashianit, joka tarjoaa mulle sen ihanan kuplan, johon upota ihan vain kotisohvalta käsin.


Esprit wool coat
Burton London (men) jumper
River Island jeans
Vans shoes
Gina Tricot bag

Kuvat Joanna Suomalainen

VKO 9/2020: Hulahulaa ja roadtrippejä

March 02, 2020

Roadtrip Mikkeliin. Äitipuoleni täytti tällä viikolla vuosia, joten päätettiin yllättää hänet ajamalla lauantaina Mikkeliin ja pimpottamalla ovikelloa. Meillä kävikin sitten vähän köpelösti, kun noin 20 kilometriä ennen Mikkeliä Joe bongasi äitipuoleni ja isäni ajamassa meitä vastaan. Mikä tuuri! Yleensä he ovat kotona viikonloput, tai maksimissaan kaupungilla käymässä. Soitin sitten isälleni puhelun, että "olettekos ajelemassa, ajakaa takas kotiin" :D Vietettiin ihana päivä kirppistellen ja herkkuja syöden, ennen kuin ajettiin illaksi takaisin kotiin.


Sain töihin painotetun hulavanteen. Siis tämä on niin siistiä! Sain esimieheltäni luvan tilata pientä toimistojumppaa varten painotetun hulavanteen, ja tilasin aloittelijana 1,2-kiloisen yksilön. Testasin sitä torstaina, ja hyvin tehokkaasti oli vatsalihakset treenin jäljiltä hellinä perjantaina. En saanut mustelmia tai muita ikäviä sivuoireita, lähinnä tuntui kuin olisi ihan normaalia vatsalihastreeniä tehnyt :) Pakko ehkä hankkia tällainen kotiinkin, voisin siellä upgradeta sen jo 1,5-kiloiseen.

Kummityttö kävi kylässä. Ihana 3,5-vuotias kummityttöni perheineen kävi meillä sunnuntaina kylässä. Leivoin tarjolle pannukakkua, mikä olikin sattumalta sitten kummityttöni isän herkkua. Ihanaa leipoa, kun on innokkaita syöjiä! Sain kummitytön kanssa kunnon riehusessiot aikaan ja pääsin nuuhkuttelemaan myös perheen neljäkuukautista vauvaa. Heidän lähdettyään koomailtiin telkkarin edessä ja tehtiin ruoaksi kookoksista kasviscurrya (sen resepti on tulossa blogiin huomenna). Täydellinen sunnuntai!


Preppasin välipaloja jääkaappiin. Oon viime aikoina innostunut sekä välipalojen että lounaiden meal preppauksesta ihan kunnolla, se helpottaa arkea niin paljon. Erityisesti valmiit, terveelliset välipalat jääkaapissa on tosi jees, kun nälkäisenä tekee mieli jotain nopeasti valmiina olevaa epäterveellistä. Löysin myös hyvin toimivia rasioita tähän ja innoistuin ekaa kertaa tekemään myös granolaa itse. Kiinnostaisiko teitä postaukset tällaisesta aiheesta?

Greige

March 01, 2020

Lempivärini on jo vuosia ollut ajaton ja klassinen harmaa, kaikissa sen eri sävyissä ja pintakäsittelyissä, niin vaatteissa kuin sisustuksessa. Monen mielestä se vie vaatetuksessa kasvoilta kaiken värin ja tekee jopa kalpeaksi, mutta mielestäni se tekee itseasiassa juuri päinvastoin. Harmaa yläosa vaatetuksessa korostaa kauniisti esimerkiksi omien silmien väriä tai vaikka kirkasta huulipunaa - kumpikin nousee paremmin esille neutraalia taustaa vasten. Ai että!

Ennen en puolestani oikein syttynyt beigestä, en sisustuksessa tai vaatteissa. Mutta nyt muutaman vuoden sisällä ja erityisesti viimeisen vuoden aikana siitä on tullut harmaan rinnalle melkein yhtä suuri suosikki. Jotta beige miellyttää, sen täytyy olla juuri oikean sävyinen: ei liian keltainen tai kultainen, vaan jopa hieman kylmä, harmaaseen taittava.

Eli siis greige!


Kun aloitin vaatekaappiprojektia, josta tulen kirjoittamaan teille lisää, kirjoitin ostoslistalle ”täydellinen beige/greige bleiseri”. Näköjään se kuuluisa unelmakartta-ajattelu toimii, nimittäin seuraavana päivänä löysin aivan täydellisen yksilön H&M:n verkkokaupasta.

Mallissa on toimivat taskut (feikkitaskujen sijaan), täydellinen pituus tälle 158-senttiselle varrelle, yksi nappi ja aivan jumalattoman kaunis, harmahtavan beige sävy. Kangas myös laskeutuu tosi kauniisti, välillä kun bleiserit ovat niin kamalan jähmeitä. Voisin siis todeta, että tämä ostos oli aivan täysi score! Ainoa tapa, jolla se olisi ollut vielä täydellisempi, olisi ollut se, että H&M olisi myynyt mätsääviä housuja. Silloin olisi ollut tällä muijalla kaapissa aika makea kokopuku.


Rakastan sitä, miten bleiserillä saa muutettua rennonkin asun skarpiksi aivan hetkessä ja helposti. Ei ole väliä, jos päällä on pelkkä t-paita, farkut ja tennarit, bleiserillä asu muuttuu sekunnissa smart casualiksi. Ja kun tennarit vaihtaa korkkareihin, on päällä jo drinkeille sopiva ilta-asu.

Tämäkin kuvissa näkyvä asu on testattu erittäin hyvin toimivaksi myös valkoisilla tennareilla, korkojen sijaan. Seuraavaksi haluaisin testata tätä kokonaisuutta nahkahousuilla, hieman pidemmällä t-paidalla sekä saappailla.



H&M blazer
Pull & Bear t shirt
River Island jeans
Gina Tricot bag
Vagabond boots
Snö of Sweden ring

Kuvat Joanna Suomalainen

Body, joka sulaa päälle

February 28, 2020

Törmäsin eilen Zarassa aivan mahtavaan uuteen juttuun, nimittäin heidän Limitless Contour Collection -mallistoonsa. Mallisto itseasiassa sisältää vain muutaman vaatteen: bodyja, pari toppia ja leggareita, kaikki hyvin maanläheisissä sävyissä. Juju piileekin sitten mallistoon kuuluvien vaatteiden kankaassa ja sen teknologiassa - vaate nimittäin muotoutuu kantajansa päälle, aina hyvin istuvaksi.

Suhtauduin tähän ensin vähän epäilyksellä, sillä kuvissa näkyvä body näyttää henkarilla suunnilleen 7-vuotiaan lapsen uikkarilta. Mutta kyllä, se todellakin sujahti päälle aivan kivuttomasti! Body mukautuu kroppaan ja istuu aivan täydellisesti, ei takerru siihen kuuluisaan muffin topiin ja tuntuu myös tukevan tarvittaessa, olematta kuitenkaan liian tiukka.


Mallistosta harmillisesti löytyy vain kahta kokoa, XS-S ja M-L. Valitsin itse sovittamatta tuon isomman, koska tosiaan henkarilla koko näytti lapsen uimapuvulta, ja olin epäileväinen. Sovitin bodya vasta kotona ja en tiedä, olisiko pienempikin kokoluokka mennyt päälle, kun yleensä olen kokoa S/36.

Toisaalta mulla on pitkähkö selkä, joten olen ihan tyytyväinen tuohon suurempaan kokoon. Ainakin se istuu nyt todella hyvin ja tuntuu sopivan napakalta. Tykkään myös siitä, ettei haarovälissä ole neppareita, niin kuin useissa bodyissa on.


Nyt jään jännityksellä odottamaan, lörpähtääkö body käytössä ja pesuissa sitten liian löysäksi... Toivottavasti ei! Kaiken kaikkiaan ihastuin istuvuuteen, kankaaseen ja malliin niin kovasti, että tilasin juuri samaisen bodyn kahtena mustana kappaleena nettikaupasta. Hyviä perusvaatteita ei ikinä ole liikaa, niistä se toimivin vaatekaappi kuitenkin rakentuu. Pikkuhiljaa alan löytää niitä omia parhaita settejä, omalle kropalle toimivimpia malleja.

Jee!



Hain myös postista aivan ihanat Asoksen pool sliderit eli kumimaiset tohvelit, vanhassa kunnon Adidas-mallissa mutta Asoksen omaa mallistoa. Rakastan tällaisia kenkiä niin ulkona kesäillan kauppareissulla kuin sitten rappukäytävässä saunareissullakin - ne on vaan niin älyttömän helpot. Näiden sävy on tosi kaunis puuteribeige, mutta niitä löytyy myös mustina (ostettiin ne Joelle)!

VKO 8/2020: Autokauppoja ja vatsajuttuja

February 24, 2020

Ostettiin auto. Vihdoin koitti se kutkuttava päivä, kun me ostettiin ensimmäinen yhteinen automme! Mä en ole koskaan omistanut autoa, Joe taas lukuisia muttei yhtäkään Suomessa. Jännän äärellä siis elettiin lauantaina, kun Joe ajoi ensimmäistä kertaa ikinä hänelle väärällä puolella - Briteissä kun liikenne menee toiseen suuntaan ja ratti ja vaihteet sijaitsevat eri puolella autoa :D Vähän hän välillä joutui arvelemaan ja kaivelemaan, että milles kaistalle risteyksessä nyt mennäänkään, kun selkärangasta tulee vanha 10 vuoden kokemus Briteissä ajamisesta, mutta pikkuhiljaa se alkoi sujua tosi hyvin. Taidan ihan ”harjoituksen vuoksi” pyytää piakkoin uutta iltareissua Ikeaan, heh…

Ostin vaaterekin. Vuosien ajan (vielä Tampereella asuessa) mulla oli vaaterekki, joka sitten muistaakseni hajosi. Sittemmin en ole uutta hankkinut, koska en halunnut rekillä olevien vaatteiden keräävän pölyä. Nyt kuitenkin hankin uuden rekin, tehden samalla itselleni lupauksen ettei rekki tule olemaan koskaan aivan täpötäysi! Aion pitää siinä esillä lempparivaatteita ja niitä neuletakkeja ja bleisereitä, joita käytän usein.


Kärsin tosi kovasta vatsaturvotuksesta.
Mulla on jo vuosia ollut jonkinasteisia vatsaongelmia siinä muodossa, että vatsa saattaa yhtäkkiä turvota aivan raskauspalloksi ja olla tosi kipeä. Multa on testattu keliakiat ja laktoosi-intoleranssit, mutta kumpaakaan niistä mulla ei ole. Olen tullut siihen tulokseen, että oman vatsani hermostuttaa stressi, kireät farkut ja pitkä yhtäjaksoinen istuminen. Söin lounaalla parina päivänä ihan vaan kaurapuuroa raejuustolla ja mehukeitolla, kun iski kaupassa himo, ja yhtäkkiä vatsa ei enää turvonnutkaan. (Mun ja Joen Whatsapp-keskustelu on muuten aivan täynnä kuvia mun turvonneesta pallomahasta, auts...)

Tein kukkakaaliwingsejä. Tämä oli toinen kerta, kun niitä testasin. Eka kerta meni aivan pyllylleen ja wingseistä tuli niin tulisia, ettei niitä meinannut alas saada. Nämä onnistuivat jo tosi paljon paremmin ja olivat itseasiassa jopa tosi hyviä, mutta unohdin käännellä niitä uunissa… Ensi kerralla muistan sen, jotta lopputulos on tasaisen rapea!


Käytiin Ikeassa.
Käytiin jo itseasiassa testailemassa autoa Ikea-reissulla äitini kera, ja voi pojat, että voi ihminen tulla yksinkertaisista asioista onnelliseksi! Meidän kodin vaate- ja siivouskaapeissa ei nimittäin jostain ihmeen syystä ollut avainten luovutuksen hetkellä hyllylevyjä (?) ja jouduttiin sellaiset joulukuussa vaatekaappeihin teettämään. Kaiken sen muun kiireen keskellä tietysti onnistuin unohtamaan siivouskaapin hyllyt kokonaan… Mutta, Ikea tuli hätiin – sieltä nimittäin löytyi täydellisesti siivouskaappiin sopivat hyllylevyt ja voi pojat, että sain taas järjestämisen nautintoa kerrakseen. (Kuinka monta kertaa ihminen voi sanoa ”voi pojat”?)

Hengailin Zadaassa. Kuvailin Zadaa-appiin myyntiin paljon juttuja, mutta pitäisi kuvata vielä lisää. Ostin sieltä itse myös yhden ihanan poolokauluksisen neuleen, jonka toivon olevan täydellinen basic pikkuhiljaa klassisemmaksi muuntuvassa garderobissani. Myyjä tänään postitti sen, jee!

VKO 7/2020: Itseruskettavamokia ja Mujia

February 18, 2020

Testasin ekaa kertaa itseruskettavaa. Ostin Sokokselta vihdoin, pitkän pohdinnan jälkeen Vita Liberatan Invisi –itseruskettavaa. En ole siis koskaan ennen kokeillut itseruskettavia ja päädyin tähän siksi, että sen ei pitäisi tuhria vaatteita ja lakanoita. Levitin aineen lauantaina aamulla ja hiljalleen pitkin päivää rusketus kehittyi. Siitä tuli oikein kaunis ja suht luonnollinen, mutta markkinointilupauksestaan huolimatta rusketus tuhri ainakin meidän lakanat seuraavana yönä (15-24 h levityksen jälkeen!) aivan ruskeiksi. Buu!


Fiilistelin ystävänpäivää pinkeillä kukilla. Annoin Joelle ison boksin Brunbergin mansikkasuukkoja, kun hän on niitä jo kauan halunnut kokeilla. Hän osti mulle englanninkielisen kirjan minimalismista, koska tietää mun fanittavan esimerkiksi KonMaria ja rakastavan minimalistisia koteja. Harmi, ettei meidän meidän oma koti sitä vielä ole, mutta ehkä tämän kirjan avulla! :D Vielä kun saisin myös Joen lukemaan sekä KonMarin että tämän...

Pistin pyykinpesuaineet järjestykseen. Meillä on päältä täytettävä pesukone, koska kylpyhuoneeseen ei suuren altaan vuoksi mahtunut isompaa, ja joudutaan säilyttämään pyykinpesuaineita koneen päällä silloin kun se ei ole käytössä. Inhoan niitä kirjavia ja eri kokoisia pulloja niin paljon! Mulle iski sitten kaupungilla yksi päivä oikein kunnon kohtaus kun keksin, että haluan purkittaa kaikki mun pyykinpesuaineet samanlaisiin pulloihin. Marssin Mujiin ostamaan noita pulloja ja sen jälkeen Clas Ohlsoniin ostamaan lisää tarranauhaa mun vanhaan dymoon. Tässä lopputulos, tadaa!


Ostin uuden diffuuserin. Samaisella Mujin reissulla bongasin tuoksudiffuuserit ja öljyt 20% alennuksessa, ja ostin meille uuden diffuuserin ja muutamia eri öljyjä. Meillä on ennestään olemassa Wilfan diffuuseri, joka on kyllä osoittautunut käytössä todella hankalaksi ja huonoksi. Se vuotaa vettä aina täyttäessä ja nyt yhtäkkiä myös lakkasi sitten toimimasta. Veikkaan, että se on parin kuukauden käytön jälkeen jo myös rikki, täytynee reklamoida…

Gold & Pearls

February 17, 2020

Mä olen aina vannonut koruissa, vaatteiden metallisissa yksityiskohdissa, asusteiden metalleissa ja sisustuksessa hopean ja valkokullan nimeen. Tosi kauan kulta ja messinki tuntuivat liian keltaisilta ja räikeiltä ja välillä jopa halvalta, oli kyseessä sitten minkähintainen tuote tahansa.

Viime vuosien aikana olen kuitenkin alkanut lipsahdella kultaisten korujen puoleen, ja muuttipa meille myös se messinkijalkainen marmoripöytä. Hopea alkoi yhtäkkiä näyttää omaan silmään vähän kylmältä, erityisesti tätä omaa kalpeaa ihoa ja vaaleita hiuksia vasten. Samoin meidän sisustus on hyvin vaaleasävyinen, ja sisältää valkoista, harmaata ja beigeä. Siihen yhdistettynä hopea ei tuonutkaan kotoisuutta, toisin kuin kulta ja messinki.


Tällä hetkellä tilanne on se, että olen ihan kullan pauloissa, erityisesti helmiin yhdistettynä! Mun korurasian sisältö näyttää tällä hetkellä muun muassa yllä olevalta. Kultakauppojen valikoimissa mallit ovat vielä ainakin toistaiseksi vähän liian vanhahtavia, joten näissä koruissa olen kääntynyt ketjuliikkeiden puoleen.

Omat kullansävyiset helmikoruni olen ostanut muun muassa Snö of Swedeniltä, Asokselta ja Stradivariuksesta.

Kumpaa metallia te fiilistelette enemmän? Entä, yhdistelettekö vaivatta hopeaa ja kultaa? Mulla ei ole ongelmaa käyttää näitä kuvissa näkyviä koruja esimerkiksi valkokultaisen vihkisormukseni parina – päinvastoin, kokonaisuus on ihanan mielenkiintoinen!

Testissä Kylie Skin

February 13, 2020

Alkuvuoden aikana olen innostunut kosmetiikasta pitkästä aikaa oikein kunnolla ja panostanut meikkeihin ja ihonhoitoon normaalia enemmän sekä ajallisesti ja rahallisesti. Ihan hassua, miten paljon pieni lisäpuunaus tuo ihan uutta boostia omaan oloon ja fiilikseen itsestä, ja miten moneen elämän osa-alueeseen se oma hyvä fiilis myös vaikuttaa!

Tammikuun suurin kosmetiikkainvestointini oli Kylie Skin Set, joka on Kylie Jennerin perustaman Kylie Skin –brändin kokoelma ihonhoitotuotteita. Setti sisältää kuusi tuotetta: vaahtoavan puhdistusnesteen, pähkinäisen kuorintavoiteen, maitomaisen kasvoveden, kermaisen kosteusvoiteen, vitamiiniseerumin ja silmänympärysvoiteen.

Täydellinen aloituspakkaus siis.


Kunnon Kardashian-fanina (olen nyt yrittänyt istuttaa Joen päähän ajatusta siitä, että jos joskus saadaan tytär, hänestä tulisi North mutta ei kuulemma käy, möyh) olen jo kauan halunnut tämän setin tilata, ja vihdoin alkuvuodesta sen tein, iik! Setti on saanut tosi hyvää palautetta sekä somessa että Kylien omassa verkkokaupassa, ja se ratkaisi ostopäätökseni.

Nyt kun olen tätä koko settiä hetken aikaa käyttänyt, ajattelin tulla kirjoittamaan teille tämän nälkävuoden pituisen postauksen aiheesta. Onnittelut jo etukäteen niille, jotka selviävät postauksen loppuun asti...


Kylie Skin Foaming Face Wash / vaahtoava puhdistusneste

Rakastan kaikkia vaahtoavia tuotteita niin paljon, että mun obsessio ulottuu jopa ABC-huoltoasemien käsisaippuaan. Silti kasvojen puhdistuksessa välttelen vaahtoavia puhdistustuotteita, koska useimmiten ne jättävät ihon inhottavan kiristäväksi ja kuivaksi, puhdistuksen jälkeen levitettävistä kosteustuotteista huolimatta. Kireä ja kuiva iho muistoissani lähdin siis kokeilemaan tätä Kylie Skinin vaahtoavaa puhdistusnestettä, ja se yllätti mut erittäin iloisesti! Tämän tuotteen jäljiltä iho ei nimittäin tunnu tippaakaan kireältä, vaan jopa hieman kosteutetulta - ai että.

Tämä johtunee siitä, ettei tuote sisällä natriumlauryylisulfaatteja, jotka imevät ihosta kaiken sen oman kosteuden ja iholle luontaiset öljyt. Tuotteeseen on myös lisätty kosteuttavia ainesosia, kuten mun ikuisuuslempparia eli hyaluronihappoa, sekä kosteutta sitovaa glyseriiniä ja kiivinsiemenöljyä.

Se todettakoon, että vaikka yhdellä pumppauksella vaahtoa saa kämmenelle suhteellisen ison kasan, ei se vielä ihan puhdista kaikkea meikkiä, ainakaan sellaista keskipaksua meikkipohjaa. Yleensä siis pumppaan iltaisin meikkejä poistaessa tuplamäärän tätä ja vielä mahdolliset pienet viimeiset rippeet poistan Kylie Skin Milk Tonerilla. Aamuisin puhdistukseen riittää yksi pumppaus. En valitettavasti osaa kommentoida, miten hyvin tämä poistaa esimerkiksi ripsivärit, koska itse käytän ripsinpidennyksiä.


Kylie Skin Walnut Face Scrub / pähkinäinen kuorintavoide

Kylie Skinin saksanpähkinää sisältävä kuorintavoide räjäytti internetin kosmetiikkamaailman, kun ihotautilääkärit kommentoivat murskatun pähkinän olevan liian kovaa tavaraa iholle ja naarmuttavan sitä pienenpienillä mikrohaavoilla. Silti Kylie Skinin kuoriva tuote kuitenkin läpäisi ihotautilääkäreiden testit, eikä aiheuttanut 52 henkilön testiryhmässä kellekään ihon pintamuutoksia mikrohaavojen, ihottuman, ihon yleisen rikkoontumisen tai ärtymisen muodossa.

Tuote tuntuukin iholla hienommalta kuin hiekka ja tuoksuu ihanan pähkinäiseltä. Oma ihoni ei ole käytön jälkeen ärtynyt tai punertanut, vaan päinvastoin se on tuntunut aivan silkinsileältä ja hyvinvoivalta. Tietenkään en voi nähdä omaa ihoani mikroskoopilla näin tavallisissa olosuhteissa, mutta sen voin sanoa, että paljon tujumpiakin kuorintavoiteita on tullut käytettyä, ja sellaisia on kaupan hyllyt nytkin täynnä. En siis usko, että tällä tuotteella saa iholleen vahinkoa aikaiseksi, kun muuten huolehtii sen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Toisaalta erityisen herkän ihon omaavien kannattaa pitää tämä mielessä.

Kylie itse suosittaa tuotetta käytettävän jopa päivittäin tai ainakin useita kertoja viikossa, mutta itse käyttäisin tuotetta ehkä kerran tai kaksi viikossa. Siihen päälle kuorisin ihon kemiallisella kuorinnalla kerran viikossa, jolloin iho tulisi kuorittua kahdesti tai kolmesti viikossa - kerran mekaanisesti ja kerran kemiallisesti.


Kylie Skin Vanilla Milk Toner / maitomainen kasvovesi

Englanniksi tämän tuotteen nimi on milk toner, enkä oikein osaa sanoa, onko se enemmän puhdistusmaito vai kasvovesi. Samalla se tuntuu olevan kuin todella kevyt kosteusvoide. Sanotaan siis, että se on jotain näiden kolmen väliltä.

Tätä tuotetta odotin ennakkoon kaikista vähiten, koska olen aina ollut vähän laiska käyttämään kasvovesiä ja puhdistusmaitoja. Tämä silti nousi yhdeksi suosikeistani! Tuote sisältää jojoba-, aprikoosi- ja avokadoöljyjen lisäksi skvalaania, jota näkee ihonhoitotuotteissa yhä useammin. Juuri skvalaani luo iholle kosteutetun, pehmeän ja samettisen tunnun ilman rasvoittumista. Skvalaania syntyy ihossa meillä myös omasta takaa ja se on osa ihon hydrolipidikerrosta, eli talikerrosta. Se suojaa ihoa tulehduksilta ja bakteereilta ja sitoo myöskin ihon omaa, luonnollista kosteutta.

Tuote imeytyy nopeasti ja se on alkoholiton ja kosteuttava. Sillä on helppo puhdistaa mahdolliset pienet meikin jäämät, joita iholle on voinut vaahtoavan puhdistusaineen jäljiltä vielä jäädä. Osassa Kylien tuotteista ei ole mitään lisättyä tuoksua, mutta tässä on ja se on kevyen vaniljainen. Tykkään!


Kylie Skin Face Moisturizer / kosteusvoide

Kosteusvoide on koostumukseltaan jännittävä. Se on geelin ja voiteen sekoitus, mutta kuitenkin kokonaisuutena yllättävän raskasta tavaraa. Siitä huolimatta se kuitenkin imeytyy hyvin, eikä jää rasvaiseksi iholla. Kuten Kylie on sosiaalisessa mediassa itsekin mainostanut, voide toimii hyvänä pohjana meikille ja se on kyllä totta. Hieman tahmea iho on paras pohja meikkivoiteelle kiinnittyä.

Pakkaus on aivan ihana ja hygieeninen pumppupullo, joka annostelee voidetta sopivissa määrin. Mulle tosin taisi sattua teknisesti vähän maanantaikappale, pumppua nimittäin saa jokaisella käyttökerralla jumpata aika monta kertaa, ennen kuin voidetta saa ulos. En usko muiden tuotteiden perusteella sen kuuluvan asiaan!

Punaisuuteen taipuvainen ihoni on selkeästi rauhoittunut tämän koko tuotesarjan myötä, ja luulen sen johtuvan osaksi tästä kosteusvoiteesta. Se nimittäin sisältää kosteutta sitovan glyseriinin ja voipuun pähkinästä saatavan sheavoin lisäksi myös rauhoittavaa aloe veraa ja kauraa. Tuotteeseen ei ole lisätty hajusteita, mutta se sisältää appelsiinin kuoriuutetta, mikä luo sille ihanan raikkaan tuoksun.


Kylie Skin Vitamin C Serum / C-vitamiiniseerumi

Yksi lemppareistani tässä paketissa on C-vitamiiniseerumi, joka imeytyy iholle todella nopeasti. Niin nopeasti, että kosteusvoiteen pääsee lisäämään oikeastaan heti perään! C-vitamiini on tässä seerumissa kuulemma pilkottu muotoon, joka parhaiten imeytyy ihoon, ja se mm. kirkastaa ihoa, pistää vauhtia kollageenin tuotantoon ja vahvistaa ihoa ulkoisia ärsykkeitä vastaan.

C-vitamiinin lisäksi tuote sisältää monia eri kosteuttajia, kuten jälleen kerran sitä glyseriiniä, saflorinsiemenöljyä sekä pantenolia, jota käytetään paljon kosmetiikassa ja esimerkiksi haavojen parantumista nopeuttavissa voiteissa. Voiteesta löytyy myös vihreän teen lehtiuutetta sekä ferulahappoa, joka jossain määrin uudistaa auringon vaurioittamaa ihoa, tehostaa antioksidanttien toimintaa ja lisää C-vitamiinin tehoa.

Seerumin tuoksu on sosiaalisessa mediassa kovasti kiistelty, osa tykkää ja osa ei. Tuotteeseen ei ole siis lisätty mitään tuoksua, vaan se tuoksuu siltä kuin sen aineosat luonnostaan tuoksuvat. Tubettaja Shane Dawson totesi Youtubessa seerumin tuoksuvan koirien pekonilta, mutta en voi kyllä yhtyä tähän… :D Mä tykkään tästä tuoksusta, mun mielestä se on ihanan maanläheinen!


Kylie Skin Eye Cream / silmänympärysvoide

Jos joku pakottaisi mut valitsemaan tästä tuotevalikoimasta yhden lempparin, olisi se ehdottomasti Kylie Skin -silmänympärysvoide! Ensinnäkin, tuote on pakattu hyvin toimivaan, hygieeniseen pakkaukseen, jolla voi tarvittaessa annostelun lisäksi myös levittää tuotteen. Siihen ei ole lisätty mitään tuoksua, vaan se tuoksuu siltä miltä sen luonnolliset ainesosatkin tuoksuvat.

Toiseksi, tuote on tehnyt ainakin mun silmänympäryksille todella monia eri asioita! Se on muun muassa vähentänyt turvotusta, vaalentanut tummia silmänalusia (!!!) ja kosteuttanut silmänympärysihoa.

Turvotusta vähentävät tuotteesta löytyvät kofeiini, vihreäteeuute sekä granaattiomenauute. Siihen on lisätty myös C- ja E-vitamiinia, jotka hiljalleen käytössä hieman vaalentavat tummia silmänalusia. Keltainen pigmentti, jota tuotteesta pienissä määrin löytyy, myös taittaa silmänalusten violettia sävyä meikin alla. Score! Kosteutuspuolen hoitaa tuotteeseen lisätty jojoban siemenöljy, joka ei kuitenkaan kosteuta liikaa, eli meikki pysyy sen alla hyvin paikallaan.


Pakkaukset ja hinta

Kylie Skinin pakkaukset ovat mun silmään miellyttäviä ja kauniita katsella, ja fiilistelen näitä kylppärissä kyllä ihan päivittäin! Ihanan simppeliä suunnittelua, kyllä tuo mattapinkki vaan viehättää meikäläistä. Mulla taitaa olla muutenkin käynnissä jokin pinkki kausi, eli siitä voinee syyttää myös tätä hehkutusta… Pakkauksissa on hyvin huomioitu käyttömukavuus ja hygienia, eli turhia purkin sorkkimisia ei tarvita. Mattapintaista muovia on myös miellyttävä käsitellä.

Muutamia miinuksia voisin antaa Kylie Skinille siitä, että pakkaukset ovat tosiaan aika paksua muovia, eli eivät todellakaan sieltä ekologisimmasta päästä. En ole vielä tutkinut muovin merkintöjä, että ovatko ne kierrätettävää laatua vai joudutaanko ne vain polttamaan. Lisämiinuksen voisin antaa tuosta toimimattomasta kosteusvoidepumpusta sekä Milk Tonerin korkista, joka kiireessä sulkiessa saattaa hieman vuotaa.

Hintaa tuotesetille tuli 125 dollaria (n. 114,60 euroa), postikuluille 15 dollaria (n. 13,75 euroa) ja tullit olivat noin 30 euron luokkaa. Kuudelle tuotteelle yhteishinta kaikkine kuluineen Suomeen tilatessa oli siis noin 158 euroa, mikä tekee noin 26,40 euroa per tuote. Jos tulleja ei tarvitsisi maksaa, olisi näillä hintaa n. 21,40 euroa per tuote.


Kokonaisarvio ja ostaisinko uudelleen?

Ostaisin setin uudelleen, vaikka sillä onkin hintaa. Etukäteen odotukseni olivat aika 50-50, että tuotteet ovat varmaan joko tosi hyviä tai sitten ihan peruskamaa. Käytössä ne osoittautuvat onneksi ensimmäiseksi vaihtoehdoksi! Tuotteet tuntuvat oikeasti laadukkailta ja ennen kaikkea omalle iholleni sopivilta.

Ihoni kokonaiskunto on parantunut huomattavasti, ja se tuntuu kimmoisalta ja elävältä. Punaisuus on vähentynyt ja ikuisuustummat silmänalusetkin ovat hieman vaalentuneet. Näihin voi toki rehellisyyden nimissä vaikuttaa sekin, että hoidan ihoa ehkä tavallista uskollisemmin, kun käytän tätä koko settiä saadakseni siitä täyden hyödyn irti. Kokonaisuudessaan epäpuhtaudet iholla ovat kuitenkin vähentyneet ja mikä kaikkein parasta, ihohuokoset nenässä ja silmien alapuolella ovat pienentyneet! Tummien silmänalusten lisäksi se on ollut itselleni ehkä se pahin epävarmuustekijä, mitä omaan ihoon tulee.

Vähän kyllä nuo tullit ärsytti maksaa, mutta edelleen niiden kanssa koin, että tuotteet ovat hinnan arvoisia. Silti kyllä toivon kovasti, että Kylie Skin (ja samoin koko Kylie Cosmetics) joskus laajentaa Eurooppaan, ettei tulleja enää tarvitsisi maksaa, heh...

Onko teillä kokemusta Kylien tuotteista, tai oletteko olleet kiinnostuneita kokeilemaan niitä?

Hiusten raidoitus itse helposti ja edullisesti

February 11, 2020

Lupasin Instagramin puolella tehdä blogiin postauksen siitä, miten raidoitin omat hiukseni itse pari viikkoa sitten kotona. Olen vieläkin aivan superinnoissani tästä, se oli nimittäin aivan tosi helppoa, siistiä ja nopeaa! Pelkäsin etukäteen pilaavani koko hiukset ja värin vaikutusaikana panikoin jo, että joudun varmaan varaamaan jonkin hätäväriajan seuraavalle päivälle, haha…

Onneksi lopputulos oli kaikkea muuta! Raidoitus onnistui yli odotusten. Yleisilme raikastui ja kirkastui todella paljon, ja raidoituksen jälkeen olen saanut hiuksistani kehuja huomattavasti enemmän. Olen viihtynyt "uudessa" tukassa todella hyvin, jännä miten pienet asiat muuttaa sitä fiilistä omasta ulkonäöstä niin paljon.


Tein raidat Schwarzkopfin raidoitukseen tarkoitetulla Omegaplex-teknologialla varustetulla värillä, joka vaalentaa hiusta vähän hellävaraisemmin. Mukana tulee raidoitushuppu ja koukku, sekä suti yksittäisten raitojen tekemiseen. Tällä kertaa jätin sudin käytön pois kokonaan, koska pelkäsin sen tahraavan esim. alla olevia hiuksia, ja käytin pelkkää huppua ja koukkua. Varmaan tuo sutitekniikkakin toimii kyllä ihan hyvin esim. niskan alimpiin hiuksiin, jotka eivät ”nojaa” muihin hiuksiin värin vaikuttaessa.

Omegaplexistä sen verran, että lyhyesti sanottuna se hoitaa hiusta samalla kun se värjää. Väriaineseokseen on lisätty seerumia, joka ehkäisee hiuksen katkeilua, karkeutta ja huokoisuutta sulkemalla hiuksen mikrosidoksia värjäyksen aikana. Olin tosi innoissani tästä, sillä erityisesti hiuksia blondatessa hius helposti muuttuu huokoisemmaksi. Hius on tuntunut nyt usean pesunkin jälkeen sileämmältä kuin ennen raidoitusta. Tai sitten sitä voi tietenkin käyttää apuna foliotekniikalla raidoittaessa.

Ennen raidoitusta

Raidoitus onnistui ihan hyvin itsekseenkin, mutta kaverista olisi kyllä lisäapua raidoitushuppua käyttäessä. Takaraivoon on nimittäin aika hankala itse nähdä ja arvioida, ovatko raidat tasaisesti ja tsekata, että huppureikien läpi vedetyt hiustupsut ovat tulleet läpi siististi eikä pieniäkään solmuja ole. Pärjäsin kuitenkin pitkälle sillä, että tein raitoja ylipäätään enemmän vain päälle ja sivuille, ja lopuksi tarkastutin Joella niiden tasaisuuden.

Annoin värin vaikuttaa vähän vähemmän kuin pakkauksen minimi ohjeistaa, koska tosiaan pelkäsin pilanneeni hiukset ja samalla pelkäsin kunnon erottuvia ysäriraitoja. Onneksi lopputulos oli kuitenkin täysin päinvastainen ja värjäysaste aivan täydellinen. Luonnollinen, mutta kirkas.

Raidoituksen jälkeen

Oman kokemukseni perusteella en voi kuin suositella! :) Muista kuitenkin noudattaa väripaketin ohjeistuksia esimerkiksi allergioiden suhteen. Hiusvärien kanssa ei ole leikkimistä, ja jopa kauan hiuksiaan värjännyt voi yhtäkkiä allergisoitua sille aivan tutulle värituotteelle.

Sen verran vielä pohjatietoa, että mulla on pohjalla ainoastaan oma väri, jota en ole värjännyt tai raidoittanut muistaakseni ainakaan 6-7 vuoteen. Jossain valossa se näyttää tosi kirkkaalta blondilta ja jossain taas lähes vaaleanruskealta, kuten näissä kuvissa. Hiuksia en ole tainnut leikata yli vuoteen, mikä näissä kuvissa näkyykin (jaiks noi latvat), eli seuraavaksi taidan suunnata pieneen saksikäsittelyyn...

Powered by Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan

Your copyright

& KATRI M. 2019