Slider

Mentiin salaa naimisiin

October 25, 2019

YLLÄTYS! Kuten Instagramissa mua (tai @joekonderla- tai @thefinniot-tilejä) seuraavat ovat huomanneet, me mentiin viime viikolla naimisiin! Se, mikä tästä avioliittoon astumisesta teki vähän tavallisesta poikkeavaa on se, että tehtiin se salassa, hih. Tai no, ei ihan sataprosenttisen salaa vaan niin, että vain kourallinen ihmisiä tiesi etukäteen. Heillekään ei meinattu ensin kertoa, mutta tultiin siihen tulokseen, että ei haluta eikä uskalleta salata tätä asiaa perheiltämme, pelättiin saavamme tupenrapinat...

Kerrottiin naimisiinmenosta siis molempien vanhemmille ja sisaruksille hääpäivää edeltävällä viikolla. Lisäksi mä kerroin ystävälleni, joka tuli perjantaina meidän todistajaksi maistraattiin sekä toiselle ystävälleni, joka on muuttamassa maapallon toiselle puolelle ihan pian ja jota näin läksäri-illallisen merkeissä kaksi päivää ennen vihkipäivää. Joe kertoi etänä myös muutamalle ystävälleen, jotka asuvat Briteissä. Ainiin, ja itse kerroin töissä kahdelle työkaverille ja esimiehelleni, jotta sain päivän vapaaksi.


Otettiin koko naimisiinmenoprosessi aika rennosti heti, kun vaan saatiin paperityöt hoidettua pois alta. Briteissä kun ei ole mitään sotujärjestelmää, byrokratia hoituu vähän eri tavalla... Joen piti toimittaa erinäisiä papereita Brittien suurlähetystöön, lähtien omasta syntymätodistuksestaan ja päättyen meikäläisen passiin, mutta loppupeleissä esteettömyyden tutkinta Iso-Britannian osalta perustui lähinnä siihen, että Joen piti suurlähetystön maaperällä vannoa, että on naimaton. Koko prosessi oli yllättävän helppo, oltiin varauduttu paljon pahempaankin. Se osuus maksoi muistaakseni 50 euroa ja maksun jälkeen saatiin maistraattia varten tarvittava paperi käteen.

Lisäksi tehtiin tietenkin se perinteinen Suomessa vaadittava esteiden tutkinta, jonka liitteeksi piti laittaa tuo suurlähetystöstä saatu lappunen. Meillä meinasi tulla paperitöissä kiire ja ahkerasti meilailin maistraattiin, että onhan heillä kaikki tarvittava. Sieltä vastattiin ystävällisesti ja kärsivällisesti koko ajan että on, mutta silti jännitin viimeiseen asti, että jos jotakin puuttuukin eikä päästäkään avioon. Varmaan arvaattekin, että tämä oli täysin vain mun omaa stressausta ja mitään ei puuttunut, heh...


Itse vihkiminen meillä tapahtui maistraatissa perjantaina aamulla klo 10:00, joskin se alkoi jo vähän etuajassa ja kesti valehtelematta ja kirjaimellisesti noin minuutin. Eli teknisesti ottaen oltiin naimisissa jo ennen kello kymmentä, heh! Toimitus oli meillä tietenkin englanniksi, jotta Joe tietää, mihin hullunmyllyyn oikein meikäläisen kanssa lupautuu, ja vihkikaava oli hyvin lyhyt. Meidän vihkijää taisi vähän jännittää tuo englanniksi vihkiminen ja tilaisuus oli jopa vähän kiusallinen, apua... Eli siinä mielessä olikin hyvä, että tilanne oli niin lyhyt. Oma oloni oli vihkitilaan astuessa aika jännittynyt, mutta se suli pois heti, kun vilkaisin mulle sinisilmin hymyilevää Joeta ja rinta vaan täyttyi rakkaudesta, iih.

Vihkimisen jälkeen pyörittiin vihkitilassa pari minuuttia yhdessä todistajana toimineen ystävämme kanssa ihan pöllämystyneinä, että tässäkö se oli. Ei oikein käsitetty olevamme naimisissa eikä olo ollut yhtään erilainen, kaikki meni niin nopeasti. Maistraatilta suunnattiin Helsingin keskustaan kakkupalalle ja sieltä sitten ottamaan hääkuvia ihanan Joannan kanssa Talvipuutarhalle ja Töölönlahdelle.


Sää suosi meidän hääpäivää siinä mielessä, ettei saatu sadetta niskaamme päiväsaikaan vaikka kaikkina muina viime viikon päivinä tuntui satavan. Ilma oli kuitenkin sen verran kostea, että kovasta pohjatyöstä ja järeistä muotoiluaineista huolimatta mun kiharat sulivat kuvaussession loppuun mennessä pois ihan täysin. Kuvia aikajärjestyksessä selatessa on hauska huomata, miten mun pehko muuttuu yhä vain enemmän ja enemmän naturelliksi, mutta olin ja olen niin onnellinen, ettei tämä seikka edes haitannut. Lähinnä vaan kuvia selatessa naurattaa! :D

Joannan kanssa oli ihana kuvata, hän oli niin rauhallinen ja äärettömän taitava. Puhuttiin Joen kanssa molemmat jälkikäteen, että se kuvaussessio tuntui olevan se hääpäivän romanttinen, hääfiilistä tuova osuus, tuo maistraatti kun oli niin nopea piipahdus. Kuvia ottaessa alkoi vihdoin iskostua tajuntaan, että nyt ollaan aviopari! Joanna toimitti kuvat heti samana päivänä ja saatiin tosi kauniita otoksia omaksi muistoksi, en kestä. Mulla on jo kauan ollut projektina pieni tauluseinä sängyn yläpuolelle eri kokoisilla kehyksillä varustettuna, mutta jäin tarkoituksella odottelemaan tulevia hääkuvia ennen näiden taulukuvien teettoa. Nyt vihdoin pääsen suunnittelemaan tätä taulukokonaisuutta, jee!


Kuvaussessioiden jälkeen meihin molempiin iski ihan älytön väsymys ja tultiin siihen tulokseen, että jännitys varmaan purkautui vihdoin. Suunnattiin kotiin, tilattiin lounasta kotiinkuljetuksella, katsottiin Simpsoneita ja alettiin jakaa uutisia viestitse kavereille ja sukulaisille! Varmaan jonkun muun absoluuttinen kauhistus, mutta meille aivan täydellinen rakkauspäivä. Alkuillasta suunnattiin vielä Lintsin valoviikoille pyörimään maailmanpyörässä, aivan kuten vuotta aiemmin.

Täydellinen päivä.


Meitä molempia pelotti etukäteen vähän se, miten muut ihmiset suhtautuvat ja loukkaantuuko joku, kun ei olla kerrottu etukäteen tai kun mentiin naimisiin niin nopeasti. Niitäkin tarinoita on nimittäin kuultu, ja musta se on hirmuisen surullista. Mun mielestä kaikkien pitäisi saada juhlistaa omaa rakkauttaan ja sitoutumistaan juuri sillä tavalla kuin se itsestä parhaalta tuntuu, eikö vain. Ainakin me mentiin naimisiin nyt juuri sillä tavalla, kuin haluttiinkin ja ollaan näin jälkikäteen tosi ylpeitä, että ”kehdattiin” ja uskallettiin tehdä se näin.

Aiotaan joskus 5. vuotispäivänä tai 10. vuotispäivänä sitten järjestää jonkinlainen hääpäiväjuhla niin, että Joen sukulaiset ja kaveritkin saadaan Suomeen. Tai mistäs sitä tietää, vaikka järjestettäisiin se juhla Walesissa! Nyt kuitenkin halutaan pistää kaikki liikenevät eurot asunnon käsirahaan.


Suurin osa reaktioista ja viesteistä, joita saatiin, oli vilpittömän onnellisia meidän puolesta. Muutama vastareaktio ja hassu kommentikin tuli – ne harmittivat hetken aikaa, mutta sitten päädyttiin siihen, että oikeat ystävät tuntevat meidät ja ovat nähneet sen meidän välisen rakkauden ja meidät yhdessä. Se riittää. Meistä itsestämme tämä ei myöskään tuntunut nopealta tai oudolta, ollaanhan oltu läheisiä ystäviä jo 8 vuotta.

Mutta se on pakko myöntää, että voi pojat, että oli selittelemistä kavereille ja sukulaisille viikonloppuna ja työkavereille nyt alkuviikosta töihin palatessa... Hups! :D

Joe luultavasti kirjoittaa oman postauksensa naimisiin menosta omaan bloginsa, eli jos se kiinnostaa, niin kannattaa pistää seurantaan The Finniot.

Kuvat: Joanna Suomalainen
Editointi: Minä




No comments:

Post a Comment

Powered by Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan

Your copyright

& KATRI M. 2019