Slider

Halloween 2019 ja maailman paras asuidea

October 31, 2019

Iloisen karmivaa halloweenia kaikille! Kuinka moni teistä viettää tätä pyhäinpäivän aattoa jollain tapaa täällä Suomessa? Mä olen pienestä asti fiilistellyt halloweenia ja mua on aina harmittanut, ettei sitä vietetä Suomessa yhtä isosti kuin Briteissä ja Jenkeissä. Heti syyskuusta lähtien joka ikinen vuosi isken silmäni ja kynteni kaupoissa kaikkeen oranssimustaan ja kiiltävään ja kauheaan, ah. Virallista All Hallows' Eveä vietetään vasta tänään, mutta ihan käytännön syistä pidettiin meidän vuosittaiset kurpitsajuhlat jo viime lauantaina.

Mulla on ollut tapana joka vuoden lokakuussa järjestää nämä karmivat pirskeet ja ensi vuonna koittaa 10. vuosi, jolloin näitä kemuja järjestän - silloin täytyy kehittää jotain erikoisen siistiä!


Pölypeiliselfie...


Pöytiin katettiin mm. verenpunaista boolia, sipsiä, popparia, dippejä, pilkottuja kasviksia, hämähäkki-cocktailpiirakoita, kurpitsa-mokkapaloja, reunoista palaneita Hopeatoffee-kaurakeksejä (buu) ja karkkia.


Harmitti kauheasti, että meille tuli tosi kiire ja en ehtinyt virittää puoliakaan halloween-koristeista, joita meillä on. Joka vuosi hankin jonkin uuden koristeen tai kaksi ja kun säilön ne vuodeksi huolella, pystyy samoja käyttämään useamman kerran ihan helposti. Esim. kuvissa näkyvät paperiköynnökset on olleet katossa jo parina vuonna! Juhlien ei siis tarvitse aina automaattisesti tarkoittaa hirveätä määrää jätettä. :)

Tämän vuoden lisäys koristelaatikkoon oli tuo upea kranssi Prismasta. Eikö muuten myös ollut maailman siistein idea Joelta laittaa tuo irtokäsi kirjoituskoneen päälle ja kirjoittaa siihen Hohto-elokuvan tyyliin "all work and no play makes jack a dull boy"?


Meidän tai siis ainakin mun pukeutuminen oli tänä vuonna aika floppi. Meillä tuli jotenkin aivan älytön kiire juhlavalmisteluiden kanssa, enkä ehtinyt yhtään paneutua omaan asuuni... Kovasti oli ajatuksena pukeutua corpse brideksi ja groomiksi, lopulta mentiin ylläolevilla kokonaisuuksilla :D

Mutta hei, sentään nappasin Lidlistä mukaani nuo hämähäkkisukkikset ja onhan tuo viime vuonna H&M:ltä ostamani kurpitsapanta nyt ihan äärettömän söpö.


Ostettiin silloin syyskuussa Koiramäen Pajutallin kurpitsafestareilta näitä kemuja varten kurpitsa kaiverrettavaksi, ja se säilyi jääkaapissa tähän asti todella hyvin. Säilytettiin sitä siis jääkaapissa ehjänä ja kaiverrettiin vasta juhlapäivänä.


Ystävälläni Lauralla oli ehdottomasti maailman paras halloweenasu: hän oli tehnyt sen itse, vanhasta rikkoutuneesta sateenvarjosta. Siis vitsi miten siisti idea, kaikki oli koko illan tuosta ihan fiiliksissä! :D


Telkkarista soitettiin alkuun erilaisia playlistejä mutta vaihdettiin se jossain vaiheessa Youtubesta löytyvään 10 tunnin kestoiseen takkavideoon. Toimii!

Olohuoneen syyspäivitys

October 30, 2019

Aikamoinen pyörremyrsky on pyörinyt meidän olohuoneessa ja keittiössä tänä kesänä ja syksynä. Varmaan osa lukijoista muistaa mua kesällä vaivanneen kovan asuntokuumeen, jonka takia hengailin joka päivä Oikotiessä ja Etuovessa. Käytiin jopa katsomassa yhtä asuntoa pohjoisemmassa Helsingissä ja asunto oli itsessään aivan ihana, ei vain osattu nopealla aikataululla sitten luopua tästä etelästä.

Ihan pikkiriikkisen välillä edelleen harmittaa, mutta halutessamme eiköhän vastaavia mahdollisuuksia satu kohdalle tulevaisuudessakin. Asuntokuumekin helpottui kun päädyttiin vähän uudistamaan sisustusta.


Se on tosi jännä, miten siihen ihan samaan kotiin ja sen tunnelmaan voi vaikuttaa ihan vain muutamilla valinnoilla, jotka ei ole millään tavalla rakenteellisia! Nyt on kotona ihan eri fiilis olla ja viettää aikaa, kun ollaan laitettu sitä syksyn myötä uusiksi.


Meidän keittiö ja olohuone on siis yhtä avointa tilaa, jossa ollaan vähän vaihdeltu kalusteiden paikkoja sekä hankittu uusia kalusteita ja sisustusjuttuja. Kuvissa näkyvä valkoinen lipasto oli aiemmin keittiön puolella huonetta, mutta hankittiin keväällä sinne Ikeasta kaksi harmaata HAVSTA-kaappia säilytystilaksi.

Meidän keittiön säilytystilat on siis täysin olemattomat ja esimerkiksi kaikki kuiva-aineet ja blenderin on aiemmin joutunut säilyttämään ihan muissa kaapeissa ympäri asuntoa... Sanomattakin selvää on, että keittiötavarat oli kiva saada siirrettyä keittiön maaperälle, jee! Samalla lipasto siirtyi toiselle puolelle huonetta olohuoneen seunustalle ja se sopii sinne mielestäni tosi kivasti.


Olohuoneessa uusimpia juttuja ovat OX Denmarqin marmoripöytä messinkisillä jaloilla, sekä Fanni K:n ihanainen villamatto, jonka raahasin kotiin Habitaresta. Se on maailman vaikein imuroitava ja vaatii siinä mielessä vähän extrahuolenpitoa, mutta on jokaisen siihen käytetyn minuutin arvoinen.

Ja aivan ihanan tuntuinen jalkojen alla viikonlopun pitkinä aamuina, ai että!


Olen ollut pienessä sisustustavaralakossa nyt pari vuotta, kun kauan ajattelin, etten halua ostaa enää vuokra-asuntoon mitään, mikä ei varmuudella pääsisi käyttöön sitten joskus tulevassa omistusasunnossa. Nyt kuitenkin päätin, että asumisesta on meillä oikeus nauttia täysin siemauksin näin vuokrallakin, ja annoin itselleni luvan ostaa pitkästä aikaa uusia koristetyynynpäällisiä. Halusin eri sävyisiä ja tekstuurisia beigejä tyynyjä täydentämään maton kaunista sävyä ja nyt olohuoneessa on eri printeistä huolimatta mielestäni aivan ihana tunnelma.

Mitä mieltä te olette näistä uudistuksista ja onko siellä syyskodit jo kunnossa? :)

Eka yhteinen video: 5 kysytyintä kysymystä

October 29, 2019

Hiphei, vihdoin viikonloppuna kuvattiin ensimmäinen yhteinen video Joen kanssa! Editoin sen eilen töiden jälkeen ja voi pojat, että se oli kivaa hommaa, oli kivaa haastaa itseään. Olen ihan aloittelija videoiden käsittelyssä ja varmaan tämä lopputulos on monelle Youtubea ahkerasti käyttävälle vähän "ööö", mutta itse olen jo innoissani suunnittelemassa lisää videoita ja googlaamassa hauskoja kikkoja editoimiseen. Kanavani nimi on Katri Konderla.

Joskus 2011-2013 vuosina kyllä kuvasin Youtubeen pari videota, mutta silloin vloggausta ei oltu edes varmaan keksitty ja videoita ei editoitu mitenkään, ne vaan iskettiin tubeen. Vuosien ajan olen siis pääasiassa muokannut blogiin vain valokuvia ja on aivan ihanaa oppia paljon uutta nyt myös videoiden muodossa! :)



Pakko on myöntää, että naurettiin koko ilta sille, miten jäisiä tällä videolla ollaan - Joe varsinkin on tosi jännittynyt kun vertaa hänen oikeaan olemukseensa tosielämässä. Parahdin myös hiuksilleni, kun videon ekaa kertaa näin ja Joe oli sitä mieltä, että hän ei näytä omalta itseltään - miten sitä aina onkin helppo olla niin itsekriittinen. Hetki mietittiin, että kuvataanko koko setti uudelleen, mutta päädyttiin julkaisemaan tämä. Seuraavilla videoilla rentoudutaan sitten :)

Kertokaa ihmeessä, mitä mieltä olette ja millaista sisältöä toivoisitte videomuodossa multa ja meiltä? Suunnitelmissa on ainakin sokkomaistattaa Joella suomalaisia "herkkuja", kheh kheh... ;)

Mentiin salaa naimisiin

October 25, 2019

YLLÄTYS! Kuten Instagramissa mua (tai @joekonderla- tai @thefinniot-tilejä) seuraavat ovat huomanneet, me mentiin viime viikolla naimisiin! Se, mikä tästä avioliittoon astumisesta teki vähän tavallisesta poikkeavaa on se, että tehtiin se salassa, hih. Tai no, ei ihan sataprosenttisen salaa vaan niin, että vain kourallinen ihmisiä tiesi etukäteen. Heillekään ei meinattu ensin kertoa, mutta tultiin siihen tulokseen, että ei haluta eikä uskalleta salata tätä asiaa perheiltämme, pelättiin saavamme tupenrapinat...

Kerrottiin naimisiinmenosta siis molempien vanhemmille ja sisaruksille hääpäivää edeltävällä viikolla. Lisäksi mä kerroin ystävälleni, joka tuli perjantaina meidän todistajaksi maistraattiin sekä toiselle ystävälleni, joka on muuttamassa maapallon toiselle puolelle ihan pian ja jota näin läksäri-illallisen merkeissä kaksi päivää ennen vihkipäivää. Joe kertoi etänä myös muutamalle ystävälleen, jotka asuvat Briteissä. Ainiin, ja itse kerroin töissä kahdelle työkaverille ja esimiehelleni, jotta sain päivän vapaaksi.


Otettiin koko naimisiinmenoprosessi aika rennosti heti, kun vaan saatiin paperityöt hoidettua pois alta. Briteissä kun ei ole mitään sotujärjestelmää, byrokratia hoituu vähän eri tavalla... Joen piti toimittaa erinäisiä papereita Brittien suurlähetystöön, lähtien omasta syntymätodistuksestaan ja päättyen meikäläisen passiin, mutta loppupeleissä esteettömyyden tutkinta Iso-Britannian osalta perustui lähinnä siihen, että Joen piti suurlähetystön maaperällä vannoa, että on naimaton. Koko prosessi oli yllättävän helppo, oltiin varauduttu paljon pahempaankin. Se osuus maksoi muistaakseni 50 euroa ja maksun jälkeen saatiin maistraattia varten tarvittava paperi käteen.

Lisäksi tehtiin tietenkin se perinteinen Suomessa vaadittava esteiden tutkinta, jonka liitteeksi piti laittaa tuo suurlähetystöstä saatu lappunen. Meillä meinasi tulla paperitöissä kiire ja ahkerasti meilailin maistraattiin, että onhan heillä kaikki tarvittava. Sieltä vastattiin ystävällisesti ja kärsivällisesti koko ajan että on, mutta silti jännitin viimeiseen asti, että jos jotakin puuttuukin eikä päästäkään avioon. Varmaan arvaattekin, että tämä oli täysin vain mun omaa stressausta ja mitään ei puuttunut, heh...


Itse vihkiminen meillä tapahtui maistraatissa perjantaina aamulla klo 10:00, joskin se alkoi jo vähän etuajassa ja kesti valehtelematta ja kirjaimellisesti noin minuutin. Eli teknisesti ottaen oltiin naimisissa jo ennen kello kymmentä, heh! Toimitus oli meillä tietenkin englanniksi, jotta Joe tietää, mihin hullunmyllyyn oikein meikäläisen kanssa lupautuu, ja vihkikaava oli hyvin lyhyt. Meidän vihkijää taisi vähän jännittää tuo englanniksi vihkiminen ja tilaisuus oli jopa vähän kiusallinen, apua... Eli siinä mielessä olikin hyvä, että tilanne oli niin lyhyt. Oma oloni oli vihkitilaan astuessa aika jännittynyt, mutta se suli pois heti, kun vilkaisin mulle sinisilmin hymyilevää Joeta ja rinta vaan täyttyi rakkaudesta, iih.

Vihkimisen jälkeen pyörittiin vihkitilassa pari minuuttia yhdessä todistajana toimineen ystävämme kanssa ihan pöllämystyneinä, että tässäkö se oli. Ei oikein käsitetty olevamme naimisissa eikä olo ollut yhtään erilainen, kaikki meni niin nopeasti. Maistraatilta suunnattiin Helsingin keskustaan kakkupalalle ja sieltä sitten ottamaan hääkuvia ihanan Joannan kanssa Talvipuutarhalle ja Töölönlahdelle.


Sää suosi meidän hääpäivää siinä mielessä, ettei saatu sadetta niskaamme päiväsaikaan vaikka kaikkina muina viime viikon päivinä tuntui satavan. Ilma oli kuitenkin sen verran kostea, että kovasta pohjatyöstä ja järeistä muotoiluaineista huolimatta mun kiharat sulivat kuvaussession loppuun mennessä pois ihan täysin. Kuvia aikajärjestyksessä selatessa on hauska huomata, miten mun pehko muuttuu yhä vain enemmän ja enemmän naturelliksi, mutta olin ja olen niin onnellinen, ettei tämä seikka edes haitannut. Lähinnä vaan kuvia selatessa naurattaa! :D

Joannan kanssa oli ihana kuvata, hän oli niin rauhallinen ja äärettömän taitava. Puhuttiin Joen kanssa molemmat jälkikäteen, että se kuvaussessio tuntui olevan se hääpäivän romanttinen, hääfiilistä tuova osuus, tuo maistraatti kun oli niin nopea piipahdus. Kuvia ottaessa alkoi vihdoin iskostua tajuntaan, että nyt ollaan aviopari! Joanna toimitti kuvat heti samana päivänä ja saatiin tosi kauniita otoksia omaksi muistoksi, en kestä. Mulla on jo kauan ollut projektina pieni tauluseinä sängyn yläpuolelle eri kokoisilla kehyksillä varustettuna, mutta jäin tarkoituksella odottelemaan tulevia hääkuvia ennen näiden taulukuvien teettoa. Nyt vihdoin pääsen suunnittelemaan tätä taulukokonaisuutta, jee!


Kuvaussessioiden jälkeen meihin molempiin iski ihan älytön väsymys ja tultiin siihen tulokseen, että jännitys varmaan purkautui vihdoin. Suunnattiin kotiin, tilattiin lounasta kotiinkuljetuksella, katsottiin Simpsoneita ja alettiin jakaa uutisia viestitse kavereille ja sukulaisille! Varmaan jonkun muun absoluuttinen kauhistus, mutta meille aivan täydellinen rakkauspäivä. Alkuillasta suunnattiin vielä Lintsin valoviikoille pyörimään maailmanpyörässä, aivan kuten vuotta aiemmin.

Täydellinen päivä.


Meitä molempia pelotti etukäteen vähän se, miten muut ihmiset suhtautuvat ja loukkaantuuko joku, kun ei olla kerrottu etukäteen tai kun mentiin naimisiin niin nopeasti. Niitäkin tarinoita on nimittäin kuultu, ja musta se on hirmuisen surullista. Mun mielestä kaikkien pitäisi saada juhlistaa omaa rakkauttaan ja sitoutumistaan juuri sillä tavalla kuin se itsestä parhaalta tuntuu, eikö vain. Ainakin me mentiin naimisiin nyt juuri sillä tavalla, kuin haluttiinkin ja ollaan näin jälkikäteen tosi ylpeitä, että ”kehdattiin” ja uskallettiin tehdä se näin.

Aiotaan joskus 5. vuotispäivänä tai 10. vuotispäivänä sitten järjestää jonkinlainen hääpäiväjuhla niin, että Joen sukulaiset ja kaveritkin saadaan Suomeen. Tai mistäs sitä tietää, vaikka järjestettäisiin se juhla Walesissa! Nyt kuitenkin halutaan pistää kaikki liikenevät eurot asunnon käsirahaan.


Suurin osa reaktioista ja viesteistä, joita saatiin, oli vilpittömän onnellisia meidän puolesta. Muutama vastareaktio ja hassu kommentikin tuli – ne harmittivat hetken aikaa, mutta sitten päädyttiin siihen, että oikeat ystävät tuntevat meidät ja ovat nähneet sen meidän välisen rakkauden ja meidät yhdessä. Se riittää. Meistä itsestämme tämä ei myöskään tuntunut nopealta tai oudolta, ollaanhan oltu läheisiä ystäviä jo 8 vuotta.

Mutta se on pakko myöntää, että voi pojat, että oli selittelemistä kavereille ja sukulaisille viikonloppuna ja työkavereille nyt alkuviikosta töihin palatessa... Hups! :D

Joe luultavasti kirjoittaa oman postauksensa naimisiin menosta omaan bloginsa, eli jos se kiinnostaa, niin kannattaa pistää seurantaan The Finniot.

Kuvat: Joanna Suomalainen
Editointi: Minä




Hetkiä tältä viikonlopulta

October 06, 2019


Tein meille tänään sunnuntaina välipalaksi aika tuhdit kaakaot, kun vähän innostuin... Hups! Näissä on kaakaon lisäksi kermavaahtoa, Kinder Maxi-patukoita, kanelia ja vaahtokarkkeja. Oli muuten aikamoinen makeapommi! :D Mutta ihanan cozy ja lämpöinen herkku viileään päivään viltin alla, ai että.


Kerättiin eilisellä päiväkävelyllä merenrannasta näitä huitulaheiniä ajatuksenani laittaa ne maljakkoon. Lopputulos olisi ollut ihanan rustiikkinen, mutta rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että jouduttiin heittämään nuo takaisin luontoon, kun yhtäkkiä kumpikin meistä alkoi saada allergiaoireita jo kotimatkan aikana. Harmi, nämä olisi olleet ihanan rustiikkinen sisustuselementti lipaston päällä! :(


Joe mätsäsi Suomen luontoon. Kunnon camouflage!


Tsekkasin jääkaapissa asuvan kurpitsan tilanteen, että onhan se edelleen hengissä tulevia halloween-kemuja varten. Pelkään ihan hysteerisenä, että se pehmenee tai mätänee, haha. Mutta aivan kunnossa ja napakkanahan se on!


Aloitettiin eilen illalla katsomaan kolmatta Hunger Games -leffaa, mutta jaksettiin varmaan vartin verran ennen kuin kumpikin meinasi nukahtaa sohvalle. Ei mitenkään Hunger Gamesista johtuen vaan ihan yleisen väsymystason vuoksi... Ennen leffaa napattiin tämä perhepotretti meistä ja meidän uudesta Freddie-laamasta :D Siis maailman ihanin laamalelu, valtavan kokoinen ja toi tukka on niin cool. Joe osti tän mulle Cittarista yllärinä ja en ehkä kestä!!

Millaisia hetkiä teidän viikonloppuun on kuulunut? :)

Voita liput I Love Me -messuille!

October 03, 2019

Heissulivei! Instagramissa mua seuranneista osa onkin jo varmasti osallistunut tähän arvontaan, joka starttasi viime viikolla. Tulin vielä tänne blogin puolelle tiedottamaan niille, jotka eivät vielä ole, että arvon tässä parin viikon sisään 2 kpl lippuja I Love Me -messuille yhteistyössä Messukeskuksen kanssa.

Lisää tietoa arvonnasta löydät mun instagramin @katrimaattanen feedin selfiestä, jonka julkaisin viime viikolla. :)


Gina Tricot maxi dress
Forever21 jacket
Rebecca Minkoff bag
Vagabond shoes

Bleiserin paluu

October 02, 2019

Vuosia sitten Lontoossa asuessani käytin paljon eri mallisia ja värisiä bleisereitä. Mulla oli oikeastaan mihin tahansa tilanteeseen ja värimaailmaan sopiva bleiseri, perinteisestä mustasta ja harmaasta lähtien turkoosiin ja liilaan. Mallien osalta mun lemppari on aina ollut vähän löysempi boyfriend, mutta ajoittain käytin myös istuvampaa mallia.

Sitten iski kyllästys ja tuntui, että bleiseri on vaan ihan liian virallinen ja vakava vaatekappale meikäläiselle. Vaatekokoni myös kasvoi, joten sitten luonnollisesti en vain enää ostanut uusia, päälle mahtuvia yksilöitä kun edelliset jäivät pieniksi. Joka tapauksessa, tänä syksynä vaatekaappiini on ilmestynyt taas pari bleiseriä ja olen niistä niin innoissani!


Edelleenkin lempparimallini on ehdottomasti vähän löysempi boyfriend, se näyttää mun silmään älyttömän kivalta kapeiden farkkujen ja saappaiden kanssa. Bleiserin keskikehon peittävä osa saa siis olla löysä, mutta mulle on boyfriendissäkin tärkeää hihojen kapeus ja hartioiden istuvuus. Täydellinen yhdistelmä siisteyttä ja rentoutta!


Oon useasti maininnut sekä blogissa että Instagramissa, että palelen toimistotyössä ihan koko ajan. Käytän paljon neuleita ja neuletakkeja, ja välillä niihinkin kyllästyy. Silloin bleiseri on ihan huippukeksintö! Oikeastaan yhtä lämmin kuin neulekin ja iholla pehmeä, jos materiaalin ja koon valitsee hyvin.

Työvaatetuksesta puheen ollen, käytän töissä aina tätä kuvissa näkyvää reppua. En erityisemmin tykkää repun käytöstä, koska olen ratikassa ja kaupungilla sen kanssa varkaiden pelossa ihan vainoharhainen enkä uskalla rentoutua, mutta kyllä se vaan arjessa on muuten tosi kätevä. En kauheasti tykkää käyttää isoja laukkuja ja pieniin taas ei mahdu kuin pakolliset. Repussa kaikki vakiovarusteet, kuten sateenvarjo ja kangaskassi, kulkee mukana sinänsä vaivattomasti. Jos mun vainoharhailuja ei lasketa, siis...


Boohoo blazer
River Island jeans
Pull & Bear t shirt
H&M backpack
H&M over the knee boots

Tällä kertaa olen ajatellut kuitenkin pysyä maltillisissa rajoissa ja väreissä bleiserimäärien suhteen, eli en aio enää hankkia kaapin valikoimaan koko koko sateenkaarta. Metsänvihreä voisi tosin olla kiva, hmm...

Kukkia ja kurpitsaa

October 01, 2019

Väsäsin viikonloppuna syksyisen asetelman meidän keittiön seinää vasten nojaavien kaappien päälle ja siitä tuli mielestäni tosi kaunis ja tunnelmallinen. Ostin Alepasta ihan tavallisen kausikimpun, jonka kukkia lyhentelin ja asettelin vähän uudelleen ja se on mun mielestä hirmuisen nätti - ihanaa, kun ruokakaupoistakin saa nykyään muutakin kuin neilikkaa, vaikka neilikkakin on kyllä ihanaa, ei sen puoleen. Kuten aiemmin tuli jo mainittua, löysin suuretsintöjeni päätteeksi vihdoinkin noita valkoisia koristekurpitsojakin, jee!

Vielä pohdiskelen, että värjäisinkö kantaosan kultatussilla kultaiseksi, mutta näitä kuvia katsoessa taidan päätyä pitämään ne vain valkoisena, on ne sen verran kauniit ja klassiset ihan ilman mitään krumeluureja. Kultaisella kannalla kokonaisuus saattaisi olla vähän liian levoton. By the way, montakohan postausta olen kirjoittanut aiheesta kurpitsa tänä syksynä? :D


Valkoinen nystyräkuvioinen kantavalaisin on Chlas Olsonista muistaakseni elokuussa ostettu, ennaltaehkäisemään Joelle vielä yllätyksenä tulevaa synkkää syksyä. Meillä on samaa sarjaa oleva kattolamppu ja fiilaan niitä jotenkin tosi paljon!

Ison polttimon kanssa kokonaisuus on niin simppeli, muttei tylsä vaihtoehto, ja tuo valaisee koko olohuoneen iltaisin ihan kunnolla.


Aivan täydellinen maljakko löytyi viikonloppuna H&M Homesta. Omistin kirkkaan saman kokoisen ja pyöreän vaasin viime vuonna, mutta onnistuin pestessä pudottamaan sen altaaseen niin kovalla ryminällä, että sehän särkyi aivan pirstaleiksi. Jostain syystä oon muuten rikkonut tosi monta maljakkoa juuri pestessä niitä, apua :D

Anyway, tämän kokoiselle ja muotoiselle maljakolle on ollut huutava tarve, se on niin kätevä kaikenlaisten kukkien kanssa. Löysin tämän ensin Redin H&M Homen ikkunasta, mutta myyntikappaleet oli ilmeisesti loppu ja kunnon suomalaisena en tullut kysyneeksi myyjältäkään, haha. Löysin oman kappaleeni sitten Aleksanterinkadun myymälästä.


Leikkuulauta on Ikeasta, ostin sen leikkuutarpeiden sijasta tarjoilutarkoituksiin mutta toimii ihanasti myös tässä nurkassa kunnes kunnon juustokausi alkaa. :) Ja ne kauan metsästetyt kurpitsat löytyivät Tigerista!

Oletteko te jo valmistelleet kotia syksyyn?
Powered by Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan

Your copyright

& KATRI M. 2019