Slider

Arjen eläminen englanniksi

May 26, 2019

Koska seurustelen britin kanssa ja suomi on niin äärettömän vaikea kieli, puhumme kotona Joen kanssa lähes ainoastaan englantia. Hän kovasti opiskelee suomen kieltä, mutta välillä muu arki vie mennessään ja suomi jää. Se on mulle täysin ok, en ole häneltä kielen opiskelua pyytänyt. Hän kuitenkin itse mainitsee usein, että kokee tärkeänä pystyä vielä jonain päivänä puhumaan mulle omalla tunnekielelläni ja että ei ole kuulemma reilua, että mä joudun aina tekemään enemmän aivotyötä meidän vain eläessä arkea.

Vastaan tuohon aina vain että noooh, itsehän muutit toiseen maahan mun vuokseni, että enköhän mä voi sen edestä puhua englantia, hoho… Tällä hetkellä häneltä löytyy ehkä noin 30 sanan sanavarasto suomea, sisältäen mm. seuraavaa: ”herkullinen”, ”huomenta”, ”miten sinulla menee” ja ”hyvä koira”. Ollaan nyt opeteltu pari viikkoa sanaa ”kurkku”, mutta se ei meinaa millään jäädä hänelle mieleen, haha.


Tutkitusti ruotsi olisi yksi helpoimmista kielistä briteille oppia ja muutamaan otteeseen Joe onkin päästellyt ärräpäitä, että miksen voisi tässä asiassa olla ruotsalainen vaikka hän muuten Suomea rakastaakin, haha. Totesin siihen vain, että onhan Suomi kaksikielinen maa, mutta jos hän opiskelee toisen kielen mun vuoksi, ei ruotsi ole kauhean kannattava koska se ei taas mulla ole se tunnekieli, haha. Ruotsin kanssa mä olisin vielä enemmän kieli solmussa! :D

Mulle englanti oli lapsena liioittelematta ihan todella vaikea kieli. Suurimmaksi osaksi siksi, että pelkäsin meidän ala-asteen englannin opettajaa, joka eli silloin ongelmallista elämänvaihetta ja purki sen meihin oppilaisiin. Muistan suorastaan lamaantuneeni joka kerta, kun käveltiin koulun kivimarmoriportaita korkeimpaan kerrokseen englannin tunnille. Jos joku olisi kertonut minulle silloin, että päädyn joskus elämässä vielä asumaan Iso-Britanniassa, seurustelemaan britin kanssa ja työskentelemään englanniksi siellä täällä eri töissä, olisin nauranut päin naamaa ja kaksin kerroin!

Kun menin yläasteelle, pomppasi tuo ala-asteen huono numero uuden opettajan myötä parilla yksiköllä ylöspäin, eli se olikin pelko mikä esti oppimistani. Yläasteella ja lukiossa englannin asiat alkoivat klikata. Koulun lisäksi amerikkalaiset ja brittiläiset telkkarisarjat ja musiikki olivat kielellisessä kehityksessä sanoinkuvaamattoman isoksi hyödyksi. Aloin vihdoin osata englantia sen verran, että uskaltauduin muuttamaan Lontooseen vuodeksi vuonna 2011! Näin jälkikäteen en muuten käsitä, mistä se rohkeus muuttoon tuli. Iloinen siitä joka tapauksessa olen, että lähdin.


Rakastin ja rakastan kirjoittaa sekä suomea että englantia, mutta vihasin englannin puhumista kuitenkin edelleen jopa viime syksyyn asti, vaikka se oli arkikieleni vuoden ajan 2011-2012. Hullua, eikö? Lausuminen tuotti mulle ala-asteen pelkojen vuoksi niin suurta epävarmuutta, että välttelin monesti tilanteita, joissa jouduin puhumaan tippaakaan haastavampaa englantia tai käyttämään uusia sanoja. Puhun suomeksi (kuulemma) todella nopeasti ja siksi englantia lausuessa mua häiritsi myös puheeni hitaus. Halusin puhua nopeasti mutta lausua täydellisesti, vaikka mulla ei sitten millään ole sitä toisille suotua luontaista kielipäätä. O-ou...

Sattuneesta syystä olen vihdoin päässyt irti tuosta epävarmuudesta puhumisen ja lausumisen suhteen lähes kokonaan, ja se on ihan epätodellinen tunne! Edelleenkään lausuminen ei ole aina täydellistä, mutta aina ymmärrettävää ja esim. puhetahtini on kehittynyt kovasti. Joe mainitsi viime viikolla että puhua pälpätän ”muuten tosi nopeasti nykyään”, goals! En enää kiinnitä puhuessa huomiota täydelliseen lausumiseen tai täydelliseen kielioppiin, sillä ne vievät tilaa ja energiaa puheeni spontaaniudelta ja rentoudelta. Miksi ei-natiivin pitäisikään puhua kuin natiivi? Siihen ei ole mitään syytä! Joe ei kuulemma millään ymmärrä, miksi niin monet suomalaiset haluavat puhua englantia joko täydellisesti tai eivät ollenkaan, eikö se riitä että heitä ymmärretään. No nii-in!!

Kieliopin osaan kyllä tarvittaessa lähes täydellisesti, oikoluen esimerkiksi Joen blogitekstejä ja kavereiden englannin kielen koulutöitä välillä. Itse kieleen oma epävarmuuteni ei siis koskaan ole liittynyt, jännää. Tiedän, että se jäljellä oleva pieni epävarmuus on suurimmaksi osaksi omassa päässäni, koska sain paljon kehuja Joen kotikaupungissa Cardiffissa käydessäni helmikuussa hänen sukulaisiltaan ja ystäviltään siitä, että "miten ihmeessä puhun niin hyvin englantia." Ihan uskomaton kehu ihmiselle, joka on aina tuntenut niin suurta epävarmuutta englannin puhumisesta! Pääsin tietysti kehumaan suomalaista koulusysteemiä ja sitä, että opiskelemme melkein kaikki englantia lähes vuosikymmenen. Kunnon suomalainen ei ota kehityksestään pientäkään kunniaa itselleen, eikö vain :D


Edelleen tulee muutaman kerran viikossa sana tai joitain yksittäisiä sanoja, joita en tiedä joko suomesta englanniksi tai englannista suomeksi. Useimmiten ne ovat jotain Walesin slangia. Usein keskusteluissa nousee esille popkulttuurin tai historian asia tai käsite, jonka parissa toinen on kasvanut koko lapsuutensa. Tai sitten saatetaan puhua samasta piirrettyhahmosta kymmenen minuuttia tietämättä, että puhumme samasta hahmosta koko ajan, koska minä en tunnista hahmon nimeä englanniksi enkä vaivaudu googlaamaan :D

Aiemmin pidin aina sanakirjaa puhelimen selaimessa auki, mutta nyt en enää jaksa vaan mieluummin kiertämällä selitän Joelle, mitä tarkoitan tai pyydän häntä selittämään, mitä hänen käyttämänsä sana tarkoittaa. Tosielämän Aliasta hei! Joskus ajoittain englannin vilkas puhuminen ja kuunteleminen väsyttää, joskin luulen sen liittyvän enemmän siihen, miten väsynyt olen elämässä muuten ollut viime kuukausina. Tämä on myös vähentynyt nyt, kun asutaan yhdessä ja kielenkäyttö livenä on päivittäistä. Facetimessa se oli paljon väsyttävämpää, koska Facetime nyt yleisestikin on väsyttävää ja siellä käyty keskustelu on aina niin aktiivista, siihen täytyy keskittyä.

Samoin Joe kokee silloin tällöin väsyvänsä, jos on esim. kauan suomea puhuvan ihmisjoukon keskellä ja joku välillä puhuu hänelle englantia – tavallaan pitää olla skarppina koko ajan eli korvat ja aivot hereillä, muttei kaikki ääni ole kuitenkaan sitten ymmärrettävää tai hänelle suunnattua. En tiedä, saako tästä ajatuksesta kukaan toinen kaksikielisessä suhteessa elävä kiinni, onko kukaan kokenut samaa?

Nyt postaus alkaa olla jo näin pitkä, enkä ole päässyt esittämään edes muutamia esimerkkitilanteita. Kirjoitan niistä sitten omia postauksiaan, esimerkkejähän nimittäin riittää...

Olisi hauska kuulla muiden erikielisessä parisuhteessa elävien kokemuksia ja sattumuksia, jakakaa ihmeessä niitä kommenttiboksiin :)

Kesäinen halloumikulho

May 06, 2019

Yksi viime vuosien ruokatrendeistä, joka on tullut omaan keittiööni ehdottomasti jäädäkseen, on erilaiset kulhoruoat. Rakastan koota erilaisia kasviksia ja makuja samalle lautaselle - jokainen haarukallinen maistuu erilaiselta! Mikäs sen parempaa ihmiselle, joka karsastaa tylsää ja aina samanmakuista ruokaa. That's right, ei mikään!

Kulhoruoissa on myös se hyvä puoli, että niitä kootessa kirjaimellisesti silminnäkee eri ravintoarvojen, kuten proteiinien ja hiilareiden, määrän. Tässä kulhossa saisi olla ehkä astetta enemmän proteiinia, mutta sitä löytyy kuitenkin halloumista. Puhumattakaan avokadon sisältämästä hyvästä rasvasta tai superfood granaattiomenan hyvistä ominaisuuksista.


Kesäinen halloumikulho (2 annosta)
• 2 annosta riisiä
• 1 paketti halloumia
• 2 pientä avokadoa
• 1 granaattiomena
• kourallinen pensasmustikoita
• 1 punasipuli
• tuoretta korianteria
• salaattia
• suolaa

1. Laita riisivesi kiehumaan ja mausta se suolalla.

2. Odotellessa veden kiehumista siivoa granaattiomena (helpointa ja siisteintä tehdä veden alla, kts. ohje Youtubessa).

3. Silppua punasipuli ja korianteri ja sekoita ne granaattiomenan siementen joukkoon. Laita riisi kiehumaan ohjeen mukaisesti. Revi salaatti pieniksi paloiksi.

4. Pilko halloumi ohuiksi siivuiksi. Paista pikaisesti kuivalla ja kuumalla pannulla niin, että pinta ruskistuu kevyesti. Ole varovainen, halloumi nimittäin kärtsää tosi nopeasti.

5. Pilko avokado haluamallasi tavalla, kuutioiksi tai suikaleiksi lusikan avulla.

6. Kokoa kaikki lautaselle aloittamalla riisistä ja salaatista ja nauti!

Huhtikuun 2019 suosikit

May 05, 2019

Vauva
Huhtikuun ykkönen oli pieni veljenpoikani, joka tupsahti maailmaan viime viikolla. Hän on aivan uusi pieni ihminen, mutta silti tuntuu kuin hän olisi aina ollut osa meidän perhettä. Pientä poikaa olen käynyt halimassa nyt viikon sisällä kolmesti ja herranjestas, miten paljon jäbä kasvaa jo viikossa! Hän näyttää aivan veljeltäni, mutta monta ilmettä ja piirrettä hänellä on myös äitinsä puolelta. Täydellinen pieni poika.

Uusi blogi
Tämän blogin avaaminen vihdoin ja viimein ansaitsee tietenkin paikkansa listalla! Sain juuri uuden vuosittaisen laskun tästä domain-osoitteesta, eli siitä on jo vuosi, kun tätä aloin mielessäni suunnitella, heh. En malta odottaa, että pääsen tämän kanssa oikein kunnolla vauhtiin ja opin tuntemaan sekä uusia että vanhoja lukijoita paremmin. ♥


Aurinko
Huhtikuussa taivaalta paahtanut mollukka tuskin tarvitsee sen kummempaa selitystä. Aurinko antoi huhtikuussa aivan valtavasti voimaa juuri niinä päivinä, kun sitä eniten tarvitsi! Ja oli hauskaa nähdä, miten taas suomalaiset kömpivät koloistaan ulkoilmaan ja joka paikka on täynnä jengiä. Harmi, kun kaikesta auringosta huolimatta Helsinkiä aina piinaa niin kova tuuli, mutta en antanut edes pystysuoraan lentävien hiuksien pilata tätä kevätiloa!

Onnistumisia töissä
Aloitin helmikuussa uuden työn sairaalassa, toimistosihteerinä. Sairaalamaailma on itselle täysin uusi ja alku oli erinäisistä sattumuksista johtuen myös aikamoisen vauhdikas. Sairaalamaailmassa esimerkiksi sanasto on mulle täysin uutta ja siihen törmään joka päivä - en vieläkään muista googlaamatta, mitä endokrinologia on :D


Alun räpiköinnistä huolimatta kuitenkin tuntuu, että olen saanut otettua hommaa haltuun niin hyvin kun mun täysin eri maailmasta olevalla työhistorialla voi ottaa ja oon tosi ylpeä itsestäni! Joka päivä opin ja kuulen uutta, joka päivä osaan jotain vanhaa pientä ilman ohjeita tai kysymistä muilta. Olen myös saanut ihanaa palautetta niiltä lääkäreiltä, joiden kanssa työskentelen, ja se tuo kivaa fiilistä arkeen ja siihen kaikkeen uuden opetteluun. Eli pikkuhiljaa, pikkuhiljaa…

Uusia ruokia
Huhtikuussa innostuin ruoanlaitosta oikein kunnolla ja keksin monta uutta reseptiä, jotka jäivät vakiokäyttöön arkiruokalistalle. Aikomus on postailla kaikkia näitä reseptejä myös tänne, mutten halua blogisisällön vahingossa olevan pelkästään reseptiä reseptin perään... Tänään sunnuntaina tehtiin aivan ihanaa kesäsalaattia, jonka resepti tulee eetteriin huomenna!


Koti järjestykseen
Huhtikuussa hankittiin kaksi uutta kaappia Ikeasta ja ah, miten paljon tila lisääntyi. Rakastan tätä asuntoamme tosi paljon muuten, mutta säilytystila on lähes olematon. Esimerkiksi keittiössä ei ole kuin yksi puolikas kaappi + laatikosto, ei yhtään kokonaista kaappia! Kaverit nauraa, kun säilytän esimerkiksi blenderiä ja uunivuokia makuuhuoneen kaapeissa, mutta se on tähän asti ollut ainoa vaihtoehto :D Nyt kaksi uutta kaappia tuo ihan mielettömästi tilaa keittiöön ja sitä myöten myös niihin makkarin kaappeihin.

Toukokuun tavoitteena on käydä kodin muutkin kaapit läpi, järjestellä ne uudelleen ja myydä tarpeeton!


Kaasous
Ihana ystäväni Anne pyysi mua kaasoksi heinäkuisiin häihinsä, olen niin innoissani ja otettu tästä roolista! Ihanaa saada todistaa ystävän tärkeää päivää näin tärkeässä roolissa ja niin läheltä. Tiistaina meillä on jo edessä kivaa hääpuuhaa joko hääpaikkaan tutustuessa tai mekkoa etsiessä, jommin kummin :) En ole koskaan ollut kenenkään kaasona, eli kaikenlaiset vinkit ja ideat ovat muuten erittäin tervetulleita kommenttiboksin puolelle.

Iloista sunnuntaita kaikille! Meidän aamu alkoi Roihuvuoren Kirsikkapuistosta, joka kukkii än-yy-tee-nyt!
Powered by Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan

Your copyright

& KATRI M. 2019